Montreal

Viimeviikolla tiistaina koulun jälkeen suuntasin Erikalle yökylään ja aamulla heti viiden jälkeen herätyskello soi. Sitten matkamme kohti Montrealia alkoi! Erikan host-äiti heitti meidät juna-asemalle, ja sitten matkasimme junalla Toronton kautta Montrealiin. Matka sujui rattoisasti syödessä, letittäessä ja jutellessa. Eka juna oli aikataulussa melkein 40 minuuttia myöhässä, joten junien vaihtoaika oli vaan pari minuuttia, mutta ehdittiin ajoissa junaan ja päästiin perille Montrealiin!

Montrealissa meitä vastassa olivat Vera (Hollanti), Danika (Australia) ja Ella (Hollanti). He olivat kaikki tosi innoissaan meidän tulosta ja oli tosi kivaa nähdä heitä alun orientaatioleirin jälkeen. Pieni hämmennys iski kun näin Ellan: olin koko matkan suunnitteluajan luullut hänen olevan eräs toinen Ella, mutta positiivinen yllätys tämä oli kuitenkin. Yövyimme kaksi ekaa yötä Ellan host-perheen luona.

Torstaina lämpötila oli alle -15 C mutta se ei meitä estänyt lähtemästä ulos reippailemaan. Käytiin Vieux Port:illa ja Montreain vanhassakaupungissa. Iltapäivä vietettiin underground cityssä shoppaillen. Heti kyllä huomasi suurkaupungin eron pikkukaupunkiin! Metro ja bussit toivat paljon vapautta mutta ihmisen ystävällisyydestä ei näkynyt jälkeäkään. Tuli ihan semmoinen olo että olisi Suomessa! Kukaan tuntematon ei tervehtinyt, kysynyt kuulumisia, availlut ovia tai pyydellyt anteeksi joka välissä. Ja jos itse pyysi anteeksi tai piti ovea auki ei minkäänlaista vastakaikua. Loppuenlopuksi oon tosi tyytyväinen mun kotikaupunkiin (kylään) Petroliaan, jossa kaikki on ystävällisiä kaikille.

Perjantai sujui taas joululahjashoppailun merkeissä, mutta lauantai oli toimeliaampi päivä. Aamupäivällä leikimme ulkona lumessa ja iltapäivällä suuntasimme YFU:n joulujuhlaan Montrealin ulkopuolelle. Juhla järjestettiin saksalaisen vaihtarin Davidin kotona, ja siellä tapasimme myös pian (Saksa), Marchellon (Italia) ja Jessican (Australia). Joulujuhla oli rennompi kuin Sarnian juhla, jossa vaihtareita oli lähemmäs kolmekymmentä. Montrealin joulujuhla oli samalla myös Pian ja Marchellon synttärit ja jäätiin sinne yöksi.

Sunnuntaina suuntasimme takaisin Montrealiin. Kävimme st. Josephin kirkossa ja Mount Royalilla. Kirkko oli tosi hieno ja oli kyllä hieno fiilis mennä vapaaehtoisesti ilman vanhempien käskyä katsomaan kirkkoa nähtävyytenä. Mount Royal on vuori (enemmänkin mäki) jonne kipusimme katsomaan näköalaa. Siellä oli paljon tavipuuhamahdollisuuksia, kuten hiihtoa, luistelua ja pulkkailua. Harmi ettei ollut aikaa tai välineitä talviurheilulle.

Danika, Minä, Erika, Vera ja kirkko

Montreal yläilmoista

Maanantaina menimme katsomaan olympiastadionia, joka olikin suljettu. Illalla suuntasimme Bell Centreen katsomaan Suomi-Kanada jääkiekko-ottelua. Olimme tietenkin tosi innoissamme, olihan tämä peli koko matkan idea. Suureksi harmiksemme Kanada teki maalin jo ensimmäisen 11 sekunnin kohdalla ja sen jälkeen toisen heti perään. Ensimmäinen erä päättyi 4-0 Kanadalle. Tokassa ja kolmannessa erässä Suomi paransi huomattavasti, mutta lopputulos oli silti surullinen: 5-0 Kanadalle. No eipä oikein voi muuta toivoa kuin että Suomen joukkue parantaa pelaamistaan ennen oikean kisan alkua.

Suomifanit Vilja ja Erika

Bell Centre oli kaksi kertaa isompi kuin Sarnian areena

Kanadan ja Suomen u20 maajoukkueet

Tiistaina matkasimme Erikan kanssa takaisin kotiin. Torontossa meillä oli kolmen tunnin vaihtoaika joten käytiin pienellä kierroksella Chinatownissa. Yhteensä kymmenen tunnin junamatka sujui tosi nopeasti ja kotiin tultuani yllätin perheeni täysin: jostain syystä he odottivat minun tulevan kotiin vasta seuraavana päivänä. Taisin kuitenkin (toivottavasti) olla iloinen yllätys!

Montrealin matka oli kokonaisuudessaan varmasti yksi parhaista kokemuksistani täällä. Hyvää seuraa, kivaa ohjelmaa ja tajuaminen siitä miten ihana paikka Petrolia onkaan elää <3

My very first wrestling tournament

OnetwothreePAM! Varmasti jokainen painija tietää että kun coach on opettanut liikkeen ja sanoo "onetwothree" niin silloin kuuluu pamauttaa kädet lattiaan ja alkaa treenata. Tänään onetwothreePAM kajahti reilusti kovempaa kun treeneissä - meiän koululla järjestettiin koulujen välinen painiturnaus. En osaa yhtään sanoa montako koulua tai painijaa oli mukana, mutta paljon niitä oli.

Painijat oli etukäteen punnittu ja jaettu painoluokkiin. Ekan vuoden painijat paini keskenään ja kokeneemmat keskenään. Tosi monissa painoluokissa oli vaan 3-5 henkilöä, ja joitain oli jouduttu siirtämään eri painoluokkiin sen takia, ettei samanpainoisia ollut tarpeeksi. Mun painoluokassa oli yksi tyttö mun oman koulun joukkueesta ja toinen tyttö, joka ei kyllä ollut ekan vuoden painija.

Meiän koulun liikkasaliin oli laitettu kolme mattoa ja katsomot oli tietysti vedetty esiin. Vaikka yksi painimatsi kestää maksimissaan vain 4 minuuttia ja painimatseja oli koko aika käynnissä, oli päivä lähinnä pelkkää odottelua. Kaikki joukkuetoverit olivat tosi kannustavia ja Erikakin tuli katsomaan mua niin ei se odottelu oikeastaan haitannut. Olin tosi nervous ja musta tuntu etten tiiä yhtään mitä oon tekemässä.

Ennen mun matseja mun painoluokassa olevat tytöt painivat vastakkain. No, kuinkas ollakkaan se ei-ensimmäisen-vuoden-painija voitti mun joukkuetoverin alle kymmenessä sekunnissa. Ei oikeen lisännyt mun itseluottamusta ja kuten varmaan arvata saattaa niin minäkin hävisin matsin häntä vastaan. Heti matsin alussa se tyttö heitti mut jotenkin sen olan yli ja jotenkin huonon näköisesti siinä kävi, koska matsi keskeytettiin ja multa tultiin varmistamaan että mun niska ei ole rikki. No mitään vakavampaa siinä ei käynyt ja jatkoin matsin loppuun, kaksi kertaa estämällä häviämisen ja sitten selätyteksi joutuen. Matsin jälkeen mulla oli semmonen fiilis että mut ois pistetty muovipussiin ja litistetty joka suunnasta, mutta henkisesti tosi hyvä olo! Tietenkin hävisin ja olisi ollut kiva voittaa, mutta mulla vaan ei tosiaan ollut mitään mahollisuuksia sitä tyttöä vastaan. Ja selvisin kuitenkin yllättävän pitkään!

Minä ja propainija just ennen kun lensin ympäri

Kiitos Erikalle kuvista!

Seuraavaksi painin sitten omaa joukkuekaveriani vastaan, mikä ei ollut yhtään kivaa, varsinkaan kun me oltiin juuri toissapäivänä työskennelty pareina! Sen ottelun voitin pisteillä 12-2 ja tosiaan tajusin että pitää alkaa keskittyä enemmän tekniikan harjoitteluun.

Loppuenlopuksi turnauksesta jäi tosi hyvä fiilis. Tunnuin saavan lisää motivaatiota treenaamiseen ja oli kiva päästä oikeasti kokeilemaan taitoja! Tää on tosiaan jotain uutta, oikeestaan ennen cross countrya en ollut kilpaillut missään urheilulajissa. Baletti oli pelkkää esiintymistä, paini on pelkkää kilpailua. Irvistelyä ja pelottavalta näyttämistä. Paini on myös opettanut mulle tosi paljon sitä "ei kipuu ei hyötyy"-liikunta-asennetta. Se jos joku potkasee sua päähän tai heittää sut maahan, ei se oikeesti satu kun hetken. Ja mitä väliä jos sattuu kun se ei oo vakavaa. Mustelmat jaloissa on ihan harmittomia. Oon myös kokenut sen pisteen kun tekee jotain niin täysillä että maistaa oksennuksen suussa. Oon oppinut että baletti tosiaan toimii hyvänä pohjana monelle lajille. Vaikka "You look a fucking ballerina" niin hyvästä kunnosta, notkeudesta ja plien käytöstä ei ikinä voi olla haittaa.

Hopeeeioohäpee - koska mun painoluokassa oli vaan
kolme tyttöä niin me kaikki saatiin mitalit

BIRTHDAY & WAITING FOR CHRISTMAS

Perjantaina oli mun synttärit, ja oli yksi parhaista päivistä täällä ollessa. Aamulla herätessäni puhelin oli täynnä suomikavereiden ja sukulaisten synttärionnitteluja. Tietenkin oletin että mun synttärit muistetaan, mutta yllätyin silti onnittelujen määrästä! Parasta oli saada Paljon onnea vaan -videotervehdys Kalliosta <3 Koulussa onnitteluja satoi pitkin päivää, ja enkuntunnilla mun luokka lauloi mulle Happy Birthday. Sain opettajalta suklaapatukan ja kaksi poikaa juoksivat Tim Hortonsiin hakemaan Timbitsejä luokalle tarjottavaksi. Hetken päästä pojat palasivat mukanaan 50 timbits laatikko luokalle ja 10 timbitsin laatikko mulle. Sen lisäksi mun kaveri Jenna oli leiponut brownieita luokalle tarjottavaksi.

Koulun jälkeen Erika tuli meille yökylään ja aiottiin leipoa mulle synttärikakku. Mun isä kuitenki sanoi että nyt on tosi huono hetki aiheuttaa sotkua keittiöön joten jätettiin kakun leipominen illaksi. Kuudelta menimme keskustaan katsomaan "Light Celebration"ia, joka oli tapahtuma jossa kaupungin jouluvalot sytytettiin. Tapahtuma oli kokonaan ilmainen sisäänpääsystä tarjottavaan ruokaan. Olimme siellä siis Erikan ja mun pikkusiskon Telsien kanssa, kunnes kaikki muutkin Petrolian vaihtarit saapuivat. Vietimme illan yhdessä Telsien ja vaihtareitten kanssa. Tapahtuman loputtua Tristan tuli hakemaan mut, Erikan ja Telsien kotiin. Kotiin tultuani mun isä pyysi mua sammuttamaan autotallin valot ja "HAPPY BIRTHDAYYYY!!!"

Autotalli oli koristeltu ja pöytä täynnä herkkuja ja kaikki mun vaihtarikaverit oli autotallissa oottamassa mua! Tristan oli järkännyt kaiken salaa ja en ollut arvannut mitään. Hehkutan mun perhettä varmaan joka postauksessa, mut ne on vaan niin loistavia! Ilta oli tosi hauska ja täydellinen lopetus synttäripäivälle.

 

Lauantai meni koko päivä valmistellessa ja ollessa Sarnian jouluparaatissa. Aamulla menimme auttamaan rekkojen (niinkun rekka ilman sitä laatikkojuttua, mikskä sitä kutsutaan? lava-auto?) koristelussa ja illalla olimme paraatissa mukana. Minä ja Tristan oltiin lelusotilaita, Telsie oli nukke, äiti oli lahjapaketti ja isä oli leijona. Kuvia mulla ei oo yhtään koska niitä ei esiintyjänä oikein pääse ottamaan.

Sunnuntai oli perhepäivä. Koristelimme kuusen sini-hopeiseksi (suomen värit!), kuuntelimme joululauluja ja rakensimme piparitalon. Piparitalon rakentaminen oli valmiin piparitalosetin kasaan liimaaminen ja koristelu - pakko sanoa että tykkään enemmän kun talo rakennetaan ihan itse tehdystä taikinasta lähtien itse. No, maassa maan tavalla ja perheessä perheen tavoilla.

Ylipäätään täällä joulun odotus on jo näkyvissä tosi paljon: pihat on täynnä jouluvaloja ja joulupukkeja ja lumiukkoja ja muita jouluisia juttuja. Lunta ei vielä ole, mutta loppuviikoksi on luvattu pakkasta, jee!

Three months

Kolme kuukautta täällä tuli tänään täyteen! Sen kunniaksi käytin ekaa kertaa lennon jälkeen YFUn sinistä lentopaitaa ja söin kakkua aamupalaksi. Ja syön huomenna lisää kakkua koska on silloin on mun synttärit!!!

Viime viikolla söin neljä kertaa pizzaa. Sen tajutessani päätin eläväni terveellisesti synttäreihin asti, eli neljä päivää. No arvatkaapa vaan onnistuiko se? Ei. Tää on oikeesti ihan kauhistuttavaa miten vaikeeta terveellisesti syöminen täällä on. En oo vielä kuitenkaan lihonut mihinkään sumopainijamittoihin ja hyvä niin.

Noniin, nyt asiaan: mitä tässä kolmessa kuukaudessa on tapahtunut?

- Oon saanut uuden perheen joka on mulle ihan älyttömän tärkeä ja rakas

- Oon ollut koulun cross country teamissa ja menestynyt ihan hyvin koulujen välisissä kisoissa

- Oon kokeillut kuoroa ja kirkon youth clubia

- Oon lopettanut baletin ja aloittanut potkunyrkkeilyn

 (c) Maygin Evans                                                           From Ballet...                                                                                       

To Kickboxing

- Oon liittynyt koulun painijoukkueeseen

- Oon skypettänyt mun suomiperheelle 3 kertaa

- Oon skypettänyt kavereille vähän enemmän

- Oon ikävöinyt ruisleipää ja julkista liikennettä

- Oon viettänyt kunnon halloweenia

- Oon kaivertanut kurpitsan

- Oon syönyt pizzaa enemmän kuin koskaan

- Oon syönyt maapähkinävoita ja vaahterasiirappia tosi paljon

- Oon tutustunut paahdettaviin pakastevohveleihin

- Oon tutustunut vaihtareihin Ranskasta, Chilestä, Australiasta, Saksasta, Unkarista, Equadorista,
Alankomaista, Espanjasta...

- Oon saanut kanadalaisia kavereita

- Oon unohtanut kokonaan venäjän, ruotsin ja ranskan kielet

- Oon oppinut englantia ja unohtanut kokonaan että olin huono enkussa

- Saanut koko luokan parhaan arvosanan native studies englannista

- Oon käyttänyt tekstiviestejä enemmän kun mun koko elämän aikana yhteensä

- Oon kattonut jääkiekkopelejä viikoittain

- Oon kuunnellut suomalaista musiikkia

- Oon alkanut käyttää suomalaisia sanontoja

- Oon opettanut suomalaisia kirosanoja luokkatovereille

- Oon syöttänyt salmiakkia kanadalaisille

- Oon alkanut arvostamaan entistä enemmän suomalaista koulutussysteemiä ja ilmaista kouluruokaa

- Oon oppinut Kanadan kansallislaulun

- Oon oppinut muistamaan fysiikan lyhenteitä (koska englanniksi ne käy järkeen!)

- Oon ollut superonnellinen ihan pikkujutuista

- Oon maistanut vaahtera-pekonipopcorneja

- Oon saanut itselleni kodin ja perheen ikuisiksi ajoiksi <3 (paitsi että meiän talo myytiin just viimeviikolla ja uutta ei oo löydetty, joten kodittomuus voi odottaa helmikuussa hahahaha)
 

LONG WEEKEND

Nyt on taas päästy viettämään pitkää viikonoppua perjantain PD-dayn takia.

Pari viikkoa sitten eräs saksalainen vaihtari, joka oli täällä vaihdossa neljä vuotta sitten ilmestyi tänne viettämään lomaviikkojansa. Hän oli sopinut skypettävänsä host-isänsä kanssa, ja kun puhelun oli määrä alkaa, hän koputti host-isänsä oveen! Maxin tulo oli täydellinen ylläys sekä host-isälle että muille tutuille. Musta tuntuu että ihan kaikki täällä tuntee hänet. Tiistaina mulle tuli vihdoin mahdollisuus tavata hänet ja hän istuikin meillä juttelemassa mun hostvanhempien ja mun kanssa yhteen asti yöllä... Valvominen oli kyllä sen arvoista, oli niin mukava tyyppi ja oli kiva jutella sellaisen kanssa, joka on jo kokenut kaiken sen mitä mulla on täällä meneillään. Max oli kunnon esimerkkivaihtari ja innosti muakin olemaan loistava vaihtari joka tulee yllätykylään vielä vuosien kuluttua.

Perjantaina aamupäivällä suuntasimme Maxin, Oliverin (Unkari) ja Alejandron (Equador) kanssa pienelle retkelle. Oliver ja Alejandro ovat nyt samass perheessä, jossa Max oli aikanaan. Ajoimme autolla noin tunnin ajomatkan päähän leirintäalueelle, ja menimme kävelemään joen vartta pienessä metsikössä. Maisemat oli tosi nätit ja oli kivaa vähän reippailla luonnossa.

Max (Saksa), Minä, Alejandro (Equador) ja Oliver (Unkari)

Perjantaina oli myös Black Friday, eli alennuksia käytännössä kaikissa kaupoissa. Mulla oli suunnitelmana mennä Londoniin shoppailemaan, mutta valitettavasti kyytien kanssa tulikin ongelmia, joten en sitten päässyt kokemaan Black Fridaytä. Olin vähän mökötystuulella, mutta en kuitenkaan jäänyt kotiin mököttämään vaan lähdin kavereiden kanssa Tim Hortonsiin. Sieltä matka jatkui Crabby Joe'sin kautta kirkon Youth Clubiin.

Zara (Australia), minä, Robby (Kanada), Clara (Ranska)

Suomessa oon ollut aika paljon mukana seurakunnan toiminnassa. En edes tiedä minkä uskonnon kirkko tämä oli (kristittyjä kuitenkin) mutta eipä sillä oikeen ollut mitään väliä koska niinkuin Suomessakaan, ei tämä ollut mikään uskovaiskerho. Ilta alkoi amerikkalaisella jalkapallolla (vetäydyin aika nopeasti pelistä pois haha) ja senjälkeen seurasi lauluosuus. Menimme kirkkosalin tapaiseen huoneeseen jossa nuorista koostuva bändi soitti ja lauloi gospelmusiikkia. Asia joka yllätti oli se että osa nuorista siirtyi eturiviin tanssimaan laulun sanojen mukaisesti. Hauskinta ehkä oli kun yhdessä laulussa laulettiin "run by the river" ja yhtäkkiä kaikki alkoivat juosta ympäri kirkkosalia.

Laulujen jälkeen oli muutama vapaaehtoisleikki/kisa, joista ensimmäiseen rohkeana osallistuin Claran ja Zaran kanssa. Tehtävänä oli tökätä raakaan perunaan kolme mehupilliä ja tasapainotella jokaisen pillin päähän m&m karkki. Voitin kisan ja sain palkinnoksi jättikokosen Reezesin, joka on suklaakuorrutettu kasa maapähkinävoita. Leikkien jälkeen mentiin syömään ja lopuksi pelattiin polttopalloa. Youth oli hyvä kokemus ja uskon että sinne tulee mentyä vielä toistekin.

Illalla Youthin jälkeen Claran hostsisko Kiana pyysi mut extemporeyökylään ja menin sitten yöylään niille. Lauantaina en tehnyt mitään koko päivänä, mutta illalla mentiin perheen kanssa kiertämään Petrolian 1800-luvulla rakennettuja taloja. Joulun kunniaksi muutamat asukkaat olivat avanneet kotinsa "turisteille" ja pääsimme tutustumaan viktoriaaniseen sisustukseen. Mun perhe oli tästä tosi innoissaan, ja vaikka talot olikin hienoja niin en nähnyt tätä mitenkään must do -juttuna täällä. Mun host-äiti oli tosi pettynyt kun ei päässyt kipeytensä takia, mutta otin häntä varten muutamia kuvia:

 

 

Tänään sunnuntaina oli YFUn joulujuhla Sarnian alueen vaihtareille ja host-perheille. Joitain vaihtareita en ollut nähnyt saapumisvalmennusleirin jälkeen ja oli hauskaa päästä näkemään heitä pitkästä aikaa ja vaihtamaan kuulumisia. Siellä oli myös uusia vaihtareita jotka olivat saapuneet Kanadaan vasta myöhemmin. Ohjelmassa oli leikkejä, lahjojen vaihtoa ja tietysti nyyttäriherkkujen syömistä.

Sarnian alueen vaihtarit, joista yli 40% on mun kanssa samassa koulussa

Ensi viikolla on mun synttärit ja koulun tanssiaiset ja kohta lähetään Montrealiin katsomaan Suomi-Kanada jääkiekkopeliä Erikan kanssa. Oon tosi excited kaikesta tulevasta!!!

This week / wrestling

Tähän viikkoon on mahtunut niin stressiä, univelkaa, naurukohtauksia, ylimääräistä balettia, painia ja kaveridraamaa.

Maanantaina koulun jälkeen suuntasin mun cross country kaverin Rebecan kanssa koulun painihuoneeseen. Liityin siis koulun wrestling teamiin (painijoukkue)! Tiistaina mun reisilihakset oli niiiin kipeät ja polvet rikki. Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona mulla oli painitreenien jälkeen balettitreenit, ja torstaina paini ja potkunyrkkeily. Pakko sanoa että harrastusten yhdistelmä ei ole mitenkään tavanomaisin, mutta tykkään jo nyt taistelulajeista yhtä paljon kuin baletista.

Mulla ei ollut kauheasti odotuksia wrestlingistä, mutta treenit osasi kyllä yllättää. Harjoittelimme erilaisia kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä ja juoksua ja ankkakävelyä ja punnerruksia. Toisin sanoen treenit ovat rankkoja, mutta ihan superkivoja. Alkutunnista teemme lämmittelyn, jonka jälkeen harjoittelemme muutamia tekniikkajuttuja ja lopuksi leikimme leikkejä, jotka jotenkin liittyy painiin. Leikkejä mitä ollaan leikitty on ollut mm. "kuka pelkää mustaa miestä" mutta rapukävelynä ja "king of the matt" jossa yritetään painia muut kumoon ja viimeiseksi matolle jäävä on voittaja. Leikit on hauskoja, mutta vähän epäreiluja erikokoisuuden ja -tasoisuuden vuoksi.

Joukkueessa on eri kokoisia ja ikäisiä (grade 9 - 12) tyttöjä ja poikia, joista osa on jo kokeneita ja osa vasta alottelijoita. Joukkueessa on kolme valmentajaa, jotka ovat tosi mukavia ja omaavat loistavan auktoriteetin. Joukkueen henki on muutenkin tosi hyvä ja kannustava, eikä haittaa yhtään että olen kokematon ja pienikokoinen. Hyvästä kunnosta on kuitenkin hyötyä varsinkin alkulämmittelyssä. Treenit kestävät melkein puolitoista tuntia, enkä silloin ole vielä ihan kuollut. Seuraavana päivänä kuitenkin tunnen tosiaan tehneeni jotain, ja siksi juuri tykkään mun uudesta harrastuksesta niin paljon! Vaikka olenkin ollut koko viikon melkein kävelykyvytön lihaskipeyden takia, olen tosi tyytyväinen mun joukkuevalintaan. Hassua löytää näinkin erilainen harrastus omaksi jutukseen.

Balettitreenien takia oon ollut tosi myöhään kotona, eikä aikaa ole ollut kauheasti läksyille, koska wrestling vie ajan ennen balettia. Sen takia oon nyt päättänyt lopettavani baletin joulun jälkeen. Olin jo aiemminkin miettinyt tätä ratkaisua, koska joulun jälkeen mun balettiryhmä siirtyy seuraavalle tasolle ja alkaa treenata myös torstaisin. Ja koska torstai on mun kickboxingpäivä, joutuisin lopettamaan sen. Balettituntien ongelmana on myös kyydit, koska Petrliasta Sarniaan balettitunneille kestää autolla puoli tuntia.

Vaikka paini on tällä viikolla saanu mut tosi iloseks, alkuviikko ei ollut mitenkään parasta aikaa (heh just kun edellisessä postauksessa sanoin et mun elämä on helppoa tällä). Mä olin ihan hirveän täynnä negatiivisia ajatuksia (johtuen mun kavereiden draamasta - onneks en olut ite mukana) ja musta vaan tuntu että paisun ja räjähdän ihan kohta. Sen lisäks koin pienen identiteettikriisin ja yäk olin vaan niin täynnä huonoa fiilistä. Onneksi torstaina Erika tuli meille ja saatiin purkaa kaikki toisillemme. Tuli heti parempi fiilis kun oltiin saatu kaikki negatiivisuus puristettua irti, ja ilta päättyi siihen että olimme tosi iloisia ja onnellisia. Vertaistuki on vaan ihan parasta!
 

Differences between Canada and Finland #2

Korvapuustit
En oo valitettavasti ottanut kuvaa josta voisi vertailla, mutta täällä korvapuustien päällä on aina valkoista sokerista kastiketta (maistuu vähän siltä mitä laitetaan pipareiden päälle eli tomusokeria+vettä ja täällä myös rasvaa). Ja koska sokerikastike on sotkevaa, täällä syödään korvapuustit välillä haarukalla ja veitsellä.


Friteeratut suolakurkut

Ylipäätäänsäkin ihmiset tuntuu rakastavan suolakurkkuja täällä. Meillä on kotona jääkaapissa varmaan 7l purkki suolakurkkuja, ja ihmiset kävelee jääkaapille ja syö suolakurkun. Ja eilen kohtasin friteeratun suolakurkun. Jääkiekkopeleissä voi ostaa ranskisten sijaan suolakurkkuja, jotka on päällystetty samanlailla kuin kalapuikot tai kananugetit, ja sitten uppopaistettu. Ja vaikka se ei ollutkaan niin pahaa kuin miltä kuulostaa, taidan silti pysyä ranskisten kannalla.


Postilaatikot

Tää on varmasti kiinni kaupungista tai asuinalueesta, mutta meillä ei täällä Petroliassa ole postilaatikkoja kotioven lähettyvillä. Noin sadan metrin päässä on postilaatikot, jotka on paljon pienempiä kuin Suomessa. Ja niiden yhteydessä on myös se laatikko mihin laitetaan kirje kun sen haluu lähettää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sängyt

Sängyt on melkein aina leveitä, puolentoista ihmisen nukuttavia. Mulla oli alkuvuodesta aina kauhea kriisi siitä miten nukun mun sängyssä, koska mulla on kaksi tyynyä, ja jos nukun keskellä sänkyä nukun tyynyjen välissä. Ja tuntu tosi tyhmältä nukkua sängyn reunalla ja olla hyödyntämättä koko sängyn tilaa.


Alkoholi & Huumeet

Ikäraja alkoholille on 19 vuotta ja huumeet ovat toistaiseksi laittomia. Muutamia sosiaalisia eroja oon kans huomannut: ihmiset osaa käyttää alkoholia eikä juo itteään umpikänniin niinkuin monet nuoret Suomessa tekevät. Tosi monet vanhemmat on okei niitten lasten alkoholinkäytöstä, ja jos vietetään iltaa niin usein myös nuoret juovat olutta tai siideriä yms. Huumeista varoitellaan paljon, mutta silti osa nuorista pitää niitä vaarattomina ja parempana kuin alkoholi.


Kärkitossujen pehmikkeet

Ainakin mun balettioulussa Suomessa lähes kaikilla on silikoniset pehmikkeet. Täällä kellään ei oo silikonisia pehmikkeitä, vaan kankaiset jotka vaan on tosi hyödyttömät. Kaikilla mun balettiryhmän tytöillä on varpaat teipattuna ihan kokonaan koko aika. En ymmärrä miksei täällä myydä silikonisia pehmikkeitä, koka mulla on ollu varpaat rikki ehkä kerran sen jälkeen kun vaihdoin silikonisiin.


Nutturapinnit 

Balettiteemalla jatketaan: täällä käytetään tavallisia hiuspinnejä nutturan tekemiseen. Onnistuuhan se niilläkin, mutta hengettömillä se olisi vain helpompaa. Kysyin onko täällä missään hengettömiä, mutta kuulemma ainoostaan kampaajat käyttää niitä.


Jätesäkit

Ne nyt vaan on ihan valtavan kokosia.


Kielitaito

Englanti ja vähän ranskaa. Siinä kaikki mitä täällä osataan. Kaikki on aina ihan ihmeissään kun kuulee, että osaan viittä eri kieltä. Kielitaidottomuus on kuitenkin ihan ymmärrettävää: jos Kanadasta lähtee mihin tahansa suuntaan, tulee vaan englantia (ja Quebecissä ranskaa) vastaan. Jos tarpeeksi etelään pääsee niin ehkä espanjaa löytyy. Euroopassa taas kielialueita on niin monta, että siellä kielitaidosta tosiaan on enemmän hyötyä.


Pöytätavat

Vaikka muuten kanadalaiset ovat superkohteliaita ja ystävällisiä, ei pöytätavat ole kovin suuressa arvossa. Tietenkään mitään ihan tyhmää ei ruokapöydässä tehdä, mutta esimerkiksi haarukalla ja veitsellä syönti ei ole kovinkaan yleistä täällä, edes thanksgivingin juhla-aterialla.


Haisunäädät

Täällä on haisunäätiä. En ole nähnyt yhtäkään, mutta silloin tällöin automatkoilla haisunäätähaju hyökkää ja se on ihan kamalaa. Ja se haju kestää pitkään ennenkuin hälvenee. Hyi.

Two Months

Eilen tuli kaksi kuukautta Kanadassa täyteen! Varmaan kaikissa muissa blogeissa seuraava lause on "ja näihin viikkoihin on mahtunut hyviä kuin huonojakin hetkiä" tai "eikä elämä tosiaan oo ollut mitään ruusuilla tanssimista". Mä en nyt niihin voi samaistua, koska mun elämä on aikalailla ollut ruusuilla tanssimista. Koska mun koulussa on tosi paljon vaihtareita, oon tietoinen siitä miten vaikeeta elämä oikeesti voi vaihdossa olla, ja oon kyllä tosi kiitollinen siitä että mun elämä loistaa.

Monet vaihtarit on kertoneet et elämän pikkuongelmatkin tuntuu tosi isoilta kun on niin kaukana ja vieraassa ympäristössä. Mä en oo tätä kuitenkaan kokenut. Mä ihan oikeesti oon niin tyytyväinen mun elämään täällä, mulla on ihana perhe ja kivoja kavereita. Tekemistä riittää ja elämänongelmat on samanlaisia pikkujuttuja kuin mitä mulla Suomessakin olisi.

Vaikka oon nyt tosi tottunut elämään täällä, tulee vieläkin uusia asioita vastaan. Yksi iso asia mitä opin tänä viikonloppuna on se, että vanhemmat tosiaan tietää ja haluaa tietää mitä niitten lapset tekee. Suomessa nuoret ei puhu kovin avoimesti vanhempien kanssa omista asioistaan, mutta täällä (ainakin mun perheessä) odotetaan kertovan vanhemmille kaiken. Ja jos ei kerro niin tällaisessa pikkukylässä (joka muuten on iso kylä näillä main) juorut löytää tiensä perille ennemmin tai myöhemmin.

Kaksi kuukautta mennyt, ja aika on kulunut ihan hirveän nopeasti! Onneksi on vielä kahdeksan jäljellä <3

Halloween

Toissapäivänä oli Halloween joka merkitsi paljon juhlia, pukeutumista halloweenasuihin ja tietenkin trick or treatingia. Koska halloween osui tänä vuonna maanantaille, juhlat järjestettiin edeltävänä viikonloppuna. Perjantaina oli taas PD-day, joten mulla oli pitkä viikonloppu.

Perjantaille osui myös mun pikkusiskon PD-day ja mun host-äidin vapaapäivä. Aamupäivä sujui mukavasti joululeffoja katsellessa (kyllä, mun hostäiti odotti joulua jo ennen halloweenia) ja pullaa leipoessa. Tällä kerralla onnistuin paistamaan pullat polttamalla niitä!

Perjantaina mun tanskalaisen vaihtarikaverin Martan hostäiti järjesti nyyttärit vaihtareille ja meidän perheille. Lähes kaikki oli valmistanut jotain oman maan herkkuja, ja oli tosi kivaa päästä maistelemaan ruokia eri puolilta maailmaa. Perhenyyttäreiden jälkeen oli vuorossa teinibileet. Oli aika hauska huomata, että juhlat järjestettiin ladossa. Tapasin juhlissa paljon uusia ihmisiä ja sain muutaman uuden kaverinkin! Ehkä hauskin tuttavuus oli Saksalais-Kanadalainen Timo, joka näytti niiiiin suomalaiseta vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Lopulta selvisi, että hänen isovanhempansa ovat kotoisin Suomesta, ehkä se selittää suomalaisen nimen ja ulkonäön.

Lauantaina oli vuorossa viimeinen halloweenparty, joka oli mun School Boardin järjestämä halloweenjuhla / tilaisuus vaihtareille ja host-perheille. Ohjelmassa oli nyyttärituomisilla herkuttelua, kurpitsojen kaivertamista ja maalaamista, halloweenbingoa ja sosialisointia.

Minä ja Erika School boardin halloween-tapahtumssa / Mun asu oli supermukava koalahaalari

Maanantaina, eli oikeana halloweenpäivänä pukeuduimme kouluun halloweenasuihin, ja lounaalla oli mahdollisuus mennä dramaclubin järjestämään hunted houseen. Muuten koulupäivä sujui ihan normaalin tavoin.

Maanantai-iltana pimeän tultua suuntasimme Tristanin ja Telsien kanssa trick or treating (karkki vai kepponen) -kierrokselle. Se mikä tuli mulle uutena juttuna, oli se ettei trick (kepponen) ollut ollenkaan vaihtoehto. Kiersimme ovelta ovelle keräämässä karkkia ja sipsejä. Tosi vaivatonta verrattuna virpomiseen! Ei tarvinnut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin pukeutua, vähän kävellä ja sanoa "trick or treat" ja lopputuloksena mulla oli enemmän karkkia kuin ikinä pääsiäisenä.

Ihmiset täällä on ollut tosi ihmeissään siitä ettei Suomessa niinkään vietetä halloweenia, mutta onhan se sielläkin nykyään yleistymässä! Ehkä muutaman vuoden päästä trick or treating onnistuu myös siellä päin maailmaa!

Kuulumisia

Mitä mulle kuuluu? Tällä hetkellä tosi hyvää! Tulin juuri kickboxing-treeneistä ja tänään on suunnitelmana shoppailua Sarniassa ja sen jälkeen kaverilla uimista! Eilen mulla oli balettitreenit ja sen jälkeen olin mun kaverilla. Mun kaverin vanhemmat vei meidät syömään ja koko päivä oli loistava! Mulla on vihdoin muutama hyvä kanadalainen kaveri ja oon syöny lounasta uusien ihmisten kanssa. Vaihterit on edelleen mun läheisiä kavereita mut oon nyt alkanut yrittää irrottautua niistä. Ei sillä että ne olis inhottavia tai mitään, mut niin kun mun host-äiti sano niin parempi elää normielämää kanadalaiten kavereiden kanssa ja pitää vaihtaritapaamiset spesiaalijuttuna. Ja tietysti kanadakavereissa on se hyvä puoli et niillä saattaa olla ajokortti!

Halloween on kohta (viikon päästä!), ja todennäköisesti seuraava postaus kertoo siitä enemmän. Halloweenin lähestymisen näkee jo kaikkialla. Ihmisillä on talojensa edessä halloween-koristeita: luurankoja, kurpitsoja, kummituksia... Yhellä mun naapurilla on koko etupiha täynnä ihmispatsaita! Aika lähellä täällä järjestetään Reapers Realm -niminen tapahtuma, jossa käytiin vaihtarikavereitten kanssa viime perjantaina. Lippu maksoi 25 dollaria, ja sillä pääsi bussiajelulle ja käymään kummitustaloissa. Bussiajelu tapahtui katottomassa koulubussissa, joka ajoi reitin metsässä. Matkan varrella oli "pelottavia" kuvaelmia ja hahmoja, ja sen lisäksi hirviöiksi pukeutuneita näyttelijöitä hyppi bussin kyytin ja säikäytteli ja pelotteli matkustajia. Kummitustalot perustuivat myös näyttelijöiden säikäyttelyihin ja pelotteluihin.

Viime viikolla me saatiin koulussa vähänniinkuin todistukset, jossa oli prosenttimääriä palautetuista töistä ja suorituksista yms. Mun kokonaisproentit kaikissa aineissa oli 70-80%, eli ihan ookoo. Pakko myöntää että olin aluks vähän pettynyt mun numeroihin, kun koulu on ollut niin helppoa, mutta toisaalta luokan keskiarvokaan ei ollut kummoinen missään aineessa.

Viimenen uutinen mun elämästä: Mun lipaston laatikossa kävi hiiri. Mulla oli siellä lentomatkasta jääneet riisikakut ja sit suomesta tuotua suklaata ja salmiakkia. Perjantaina avatessani laatikon näin että riisikakkupaketti oli kumollaan ja riisikakut oli nakerreltu. Ja mun suklaalevy oli kans nakerreltu. Aloin heti miettiä et onks meiän koira voinu päästä avaamaan laatikon tai jotain ja sit näin hiirenkakkaa hyi. Sanoin heti mun host-isälle ja se oli sillee joo se on hiiri älä pelkää. Sit me laitettiin hiirenloukku sinne ja se hiiri kuoli. RIP.

Homecoming & Thanksgiving

Viime viikolla meiän koululla oli homecomig-päivä, joka on tavallaan koulun hengen päivä. Kaikki pukeutuivat koulun väreihin (punainen ja valkoinen) ja päiväksi oli järjestetty ohjelmaa.

Aamutunneilla kaikki luokat tekivät LCCVI-julisteet, joilla koulu koristeltiin. Mun liikkaryhmän kanssa päätettiin tehdä meiän julisteeseen jalanjälkiä sormiväreillä. Julisteen tekeminen oli tosi hauskaa ja sormiväreillä sotkeminen taiteilu oli superkivaa! Tokalla tunnilla kuvattiin homecoming-video ja sen jälkeen menimme kaikki koulun liikkasaliin. Liikkasalissa esiteltiin koulun kaikki urheilujoukkueet, katsottiin haastatteluja "Miksi olet ylpeä koulustamme?" ja katsoimme tekemämme videon. School spirit päivänä täytyisi iloita täysillä ja olla ylpeitä omasta koulusta, mutta pakko myöntää, että silloin ikävöin Kalliota ihan kunnolla. Kalliolaisia lyhytelokuvia (vrt. homecoming-videoon) ja kalliolaisten huutoa päivänavauksissa, joka on kovaäänisempää kuin Lancereiden huuto vaikka siihen kuinka kannustettaisiin.

Päivän päätteeksi oli jalkapallopeli (eli american football), jota menimme katsomaan. Peli oli toooosi tylsä, joten  käytin ajan tutustumalla uusiin ihmisiin, ja lopulta karkasimme pelistä kesken kaiken ulos syömään. Homecoming päivä oli kokonaisuudessaan tosi kiva kokemus!

Tämän viikon maanantaina oli thanksgiving-päivä, joka siis on päivä jolloin ei ole koulua tai töitä ja juhlitaan vuoden satoa. Meillä oli siis pitkä viikonloppu, ja menimme perheeni kanssa leirintäalueelle Bayfieldiin. Siellä oi myös paljon sukulaisia ja perhetuttuja, joiden kanssa vietimme thaksgiving viikonlopun.

Lauantaina meillä oli hieno illallinen yhdessä kaikkien sukulaisten ja ystävien kanssa. Ruokana oli täytettyä kalkkunaa, tavallista kalkkunaa, perunamuussia, papuja, kasviksia, pastaa... Tuli ihan mieleen jouluateria! Pääsin myös kaivertamaan ekan kurpitsan mun elämässä! Muuten viikonloppu olikin aika mitääntapahtumaton, pelailin korttia sukulaismummojen kanssa enkä oikeen tehnyt mitään.