keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kesälomailua (tj 36)


Mulla ei ollut kesäkuussa yhtään päivää, jona en olisi tehnyt mitään! Oikeestaan en oikeen osanut odottaa näin täyttä kesäkuuta, koska mulla ei ollut kesäkuulle muita suunnitelmia kuin riparilla isostelu. Mutta ihan niinkuin mun kaveri Hilma totesi, niin tulee tehtyä paljon enemmän, kun tietää etten kohta enää ole Suomessa. Isosena olon ja viikon kesätöiden (työtkin sain yllätyksenä vasta kesäkuussa) lisäksi olen nähnyt kavereita, yökyläillyt, käynyt kesäteatterissa, syönyt monta litraa jäätelöä ja valvonut koko yön.

Mun paras kaveri Aino lähti vaihtoon Uuteen-Seelantiin heinäkuun alussa. Koska lähtö jo heinäkuun alussa, ja mulla vasta ensimmäinen syyskuuta, me ei nähdä vuoteen. Sen takia päätettiin viettää kunnolla aikaa yhdessä ja Aino tuli meille yökylään. No niin siinä sitten kävi, ettei nukuttu koko yönä eikä seuraavana päivänäkään... Kesti kolme päivää palautua siitä väsymyksestä! Ilta ja yö oli kuitenkin väsymyksen arvoista, oli ihanaa viettää aikaa kunnolla yhdessä ennen vaihtovuotta.



Heinäkuu on ollut lähinnä perhelomaa. Olimme kahden viikon purjehdusreissulla, jonka jälkeen suuntasimme maalle poimimaan marjoja talveksi. Nyt olemme perheen kanssa mökillä vielä tämän viikon. Tavallaan tosi kivaa viettää aikaa perheen kanssa ennen vaihtoon lähtöä - mutta kuukausi perheen kanssa ilman kavereiden näkemistä on ehkä vähän liian kauan...


Mun to do before Canada -listalla on elokuulle vielä aika paljon kaikkea: kavereiden kanssa pikniköintiä, autotallissa nukkumista, kirjojen lukemista, karjalanpiirakoiden leipomista... Vaikka mulla on lähtöön enää 36 päivää, ei vieläkään tunnu, että olisin kohta lähdössä. Mä luulen sen johtuvan siitä, että kesäloma ehtii loppua ja koulut alkaa ennen mun lähtöpäivää. Eli oikeestaan mä ootan ensin koulun alkua, ja vasta sen jälkeen lähtöä. Elokuussa, kun muut menee kouluun, mulla on viikko töitä, ja sen lisäksi aion käydä koululla moikkailemassa vielä kavereita.

Mulle on tullu kesälomalla jo muutan viikon näkemistauon jälkeen kauhee ikävä kavereita, mitenköhän tuun selviimään seuraavat kymmenen kuukautta... Onneksi vielä kuukausi Suomessa jäljellä <3