Puoliväli

Niinkuin edellisessä postauksessa totesin niin puoliväli on nyt ohitettu. Mun hyvä vaihtarikaveri Zara lähti takas Australiaan ja sain paluulentotiedot YFUlta, ja nyt tuntuu ihan siltä että oisin ihan just kohta lähössä. Vaikka onhan tässä vielä (melkein) puolet ajasta jäljellä ja tiedän että paljon ehtii tapahtua ja on aikaa vielä vaikka mille. 

Mulla on taas elämä vaihtunut erilaiseksi täällä: muutimme perheen kanssa uuteen asuntoon, painiturnaukset on kaikki painittu (käyn vielä harjoituksissa kuitenkin muutaman viikon), aloitin taekwondon, menin koulun shakkikerhoon (sos mitä mun elämälle on tapahtunut) ja koulussa oppiaineet vaihtuivat.

Pienen fiksauksen jälkeen sain tänään vaihdettua mun lukujärjestyksen mulle mieleisemmäksi, ja nyt mulla on food class, "study period" eli hypäri, matikka ja writers craft eli luova kirjoitus. Tässä jaksossa mulla on tunnit vihdoinkin omanikäisten kanssa ja on kiva päästä tutustumaan uusiin ihmisiin. Oon vielä keinumassa hypärin ja musiikintunnin välillä, mutta meen huomenna varmaan juttelemaan opettajan kanssa ja katsomaan jos ottaisin musiikin hypärin tilalle.

Kaikkien muutosten ohella elämä sujuu tosi hyvin. Vieläkään ei oo tullut vastaan koti-ikävää tai isompia kriisejä ja "vaihtareille tyypillisiä huonoja päiviä" mulla on ollut tasan yksi. Tänään ystävänpäivänä mun host-isä anto mulle suklaata ja ihanan kortin, ja en tosiaan vois olla yhtään paremmassa perheessä kuin tämä <3

Dog Sled Trip

Vaihtovuoden odotetuu kohokohta -ja puoliväli on nyt ohitettu. Puolivälivalmennus ja kauan odotettu Dog Sled trip oli pari viikkoa sitten. Vaikka kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin kerron vähän tuosta koiravaljakkoajelumatkasta.

Dogsleddingiä varten kaikki vaihtarit jaettiin kolmeen, noin viidentoista henkilön ryhmiin. Jokaisessa ryhmässä oli yksi aikuinen YFUlta (mun ryhmässä mun host-isä!) ja kaksi ohjaajaa Chocpaw expeditionalsilta. Ekana päivänä lähdimme heti aamusta ja muutaman tunnin koiravaljakkoilun jälkeen pysähdyttiin lounastamaan. Sen jälkeen jatkoimme matkaamista, ja illaksi päädyimme leiriin. Leirit koostuivat kahdesta teltasta (joissa oli kaminat), nuotiopaikasta ja koirien kiinnittämisjutuista. Leiriin päästyämme purimme kelkat, haimme joesta vettä itsellemme ja koirille, sahattiin polttopuuta, autettiin kokkaamisessa ja teimme koirille pedit. Illalla kaikki olivat tosi väsyneitä ja menimmekin nukkumaan jo yhdeksän aikoihin. Seuraava päivä sujui samalla kaavalla, ajoimme koirien vetäminä pitkin metsiä ja siirryimme yöksi toiseen leiriin. Kolmantena päivänä matkasimme vain takaisin koirakenneliin ja söimme lounasta siellä.

Koko retki oli todella hieno kokemus. Parasta oli se, ettei kellonajasta ollut mitään tietoa ja sillä ei ollut mitään väliä. Melkein kolmen päivän olo ilman puhelinta luonnon keskellä oli tosi virkistävää. Juoksevan veden tai sähkön puuttuminen ei haitannut yhtään. Koska lämpötila oli pakkasen puolella (päivisin jotain -5 mutta yöksi kylmeni -16 asteeseen), kaikki nestemäinen jäätyi. Ekana päivänä mun piilarineste oli jäätynyt, ja kosteuspyyhkeet olivat myös jäätyneet käyttökelvottomiksi. Koirat olivat aivan ihania, ja musta on tulossa hirveää vauhtia koiraihminen. Mun lempparikoiran nimi oli Junkyard, ja se oli yks isoimmista koirista koko meidän ryhmässä. Sen luonne oli todella ihana: aina kun sitä kohti käveli, se ojensi tassunsa, ja kun sitä silitti se istahti syliin.

Sleeping time

Mun koirat Fallon (sokea), Lovey, Junkyard, Lazer ja Monster sekä sledding partner David

Mun host-isä, Junyard ja minä

Hypotermikkokoira, joka tarvitsi heinää myös päällensä ja joka lopulta otettiin telttaan nukkumaan