Tähän viikkoon on mahtunut niin stressiä, univelkaa, naurukohtauksia, ylimääräistä balettia, painia ja kaveridraamaa.
Maanantaina koulun jälkeen suuntasin mun cross country kaverin Rebecan kanssa koulun painihuoneeseen. Liityin siis koulun wrestling teamiin (painijoukkue)! Tiistaina mun reisilihakset oli niiiin kipeät ja polvet rikki. Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona mulla oli painitreenien jälkeen balettitreenit, ja torstaina paini ja potkunyrkkeily. Pakko sanoa että harrastusten yhdistelmä ei ole mitenkään tavanomaisin, mutta tykkään jo nyt taistelulajeista yhtä paljon kuin baletista.
Mulla ei ollut kauheasti odotuksia wrestlingistä, mutta treenit osasi kyllä yllättää. Harjoittelimme erilaisia kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä ja juoksua ja ankkakävelyä ja punnerruksia. Toisin sanoen treenit ovat rankkoja, mutta ihan superkivoja. Alkutunnista teemme lämmittelyn, jonka jälkeen harjoittelemme muutamia tekniikkajuttuja ja lopuksi leikimme leikkejä, jotka jotenkin liittyy painiin. Leikkejä mitä ollaan leikitty on ollut mm. "kuka pelkää mustaa miestä" mutta rapukävelynä ja "king of the matt" jossa yritetään painia muut kumoon ja viimeiseksi matolle jäävä on voittaja. Leikit on hauskoja, mutta vähän epäreiluja erikokoisuuden ja -tasoisuuden vuoksi.
Joukkueessa on eri kokoisia ja ikäisiä (grade 9 - 12) tyttöjä ja poikia, joista osa on jo kokeneita ja osa vasta alottelijoita. Joukkueessa on kolme valmentajaa, jotka ovat tosi mukavia ja omaavat loistavan auktoriteetin. Joukkueen henki on muutenkin tosi hyvä ja kannustava, eikä haittaa yhtään että olen kokematon ja pienikokoinen. Hyvästä kunnosta on kuitenkin hyötyä varsinkin alkulämmittelyssä. Treenit kestävät melkein puolitoista tuntia, enkä silloin ole vielä ihan kuollut. Seuraavana päivänä kuitenkin tunnen tosiaan tehneeni jotain, ja siksi juuri tykkään mun uudesta harrastuksesta niin paljon! Vaikka olenkin ollut koko viikon melkein kävelykyvytön lihaskipeyden takia, olen tosi tyytyväinen mun joukkuevalintaan. Hassua löytää näinkin erilainen harrastus omaksi jutukseen.
Balettitreenien takia oon ollut tosi myöhään kotona, eikä aikaa ole ollut kauheasti läksyille, koska wrestling vie ajan ennen balettia. Sen takia oon nyt päättänyt lopettavani baletin joulun jälkeen. Olin jo aiemminkin miettinyt tätä ratkaisua, koska joulun jälkeen mun balettiryhmä siirtyy seuraavalle tasolle ja alkaa treenata myös torstaisin. Ja koska torstai on mun kickboxingpäivä, joutuisin lopettamaan sen. Balettituntien ongelmana on myös kyydit, koska Petrliasta Sarniaan balettitunneille kestää autolla puoli tuntia.
Vaikka paini on tällä viikolla saanu mut tosi iloseks, alkuviikko ei ollut mitenkään parasta aikaa (heh just kun edellisessä postauksessa sanoin et mun elämä on helppoa tällä). Mä olin ihan hirveän täynnä negatiivisia ajatuksia (johtuen mun kavereiden draamasta - onneks en olut ite mukana) ja musta vaan tuntu että paisun ja räjähdän ihan kohta. Sen lisäks koin pienen identiteettikriisin ja yäk olin vaan niin täynnä huonoa fiilistä. Onneksi torstaina Erika tuli meille ja saatiin purkaa kaikki toisillemme. Tuli heti parempi fiilis kun oltiin saatu kaikki negatiivisuus puristettua irti, ja ilta päättyi siihen että olimme tosi iloisia ja onnellisia. Vertaistuki on vaan ihan parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti