Differences between Canada and Finland

Small talk

Täällä ihmiset harrastaa small talkia koko ajan. How was your day? ja Anything exciting today? ovat jokapäiväisiä kysymyksiä täällä. Aina kun moikkaa jotakuta, kysytään samalla How are you?. Kävin viikonloppuna kaupassa mun host-isän kanssa, ja kauppareissu kesti melkein kolme tuntia, koska melkein jokainen vastaan tuleva asiakas tuntee host-isäni, ja jokaisen kanssa on tietysti jäätävä juttelemaan


Ystävällisyys

Kanadalaisia pietään ystävällisinä, ja ihan syystä. Esimerkiksi ekalla balettitunnilla yksi tytöistä lupasi viedä mut lounaalle joku päivä, ihan vaan koska oon vaihtari. Kerran Tim Hortonsissa mun kaveri kysy multa kolme kertaa haluanko jotain, ennen kuin uskoi että mulla on eväät ja pärjään niillä. Sen jälkeen mun kaverin poikaystävä kysyi vielä kerran olenko varma etten halua mitään. Täällä on melkein aina joku, joka pitää ovea auki ja autokyytejä tarjotaan aina, vaikka voisin ihan hyvin kävelläkin.


Koulu

Lukiojärjestelmä on täällä ihan eri, koulua on vain 8 - 14.20 ja joka päivä sama lukujärjestys. Opetustapa on samankaltainen kuin peruskoulussa (välillä jopa ala-aste -tasoista), eikä myöhästymisiä tai poissaoloja sallita. Ja jos haluaa mennä tunnilla vessaan, pitää kirjoittaa luokan seinässä olevaan listaan nimi, lähtöaika ja saapumisaika. Ja täällä ei oo ilmasta koululounasta.
Kokeissa on paljon monivalintatehtäviä ja melkein kaikki tehtävät arvioidaan. Harrastukset on yleisesti koulun järjestämiä.


Pukeutuminen

Täällä ihmiset ei mieti niitten pukeutumista yhtään niin paljon kuin Suomessa. Tosi monet on koulussa juoksulegginsseissä ja hupparissa. Myöskin meikin käyttö on paljon vähäisempää ja suurin osa tytöistä ei meikkaa ollenkaan. Eikä ihmiset käytä villasukkia.



Tekstiviestit
 
Kukaan ei oo edes kuullu WhatsAppista. Kaikilla on liittymissään rajattomat tekstarit, joten kaikki tekstaa toisilleen. Ja jos ostaa liittymään netin, se on tosi kallista, eikä se yleensä oo rajaton, niinkuin Suomessa.


Autoilu

Kaikki kulkee autolla ihan joka paikkaan. Se johtuu varmasti siitä, ettei täällä ole mitään julkista liikennettä (paitsi koulubussit), joten täältä ei pääse oikein mihinkään. Ajokortin saa täällä jo 16-vuotiaana, jonka takia monet nuoret tulevat autolla kouluun. Ja kaikki lukitsee auton ovet ajon ajaksi (entiiä tekeeks ihmiset näin Suomessaki mut en oo ainakaa huomannu et tekis)


Ruoka 

Täällä ei syödä vihanneksia tai kasviksia yhtään niin paljon kuin Suomessa. Myöskään normipuuroa ei syödä, vaan kaurahiutaleet on maustettu etukäteen ja annosteltu annospusseihin. Meillä kaurapuuro on Maple & Brown sugar -makuista ja onhan se kieltämättä kätevämpää kun ei tarvii laittaa mustikoita tai hilloa erikseen puuroon, mutta silti jotenkin laiskaa. Ja näillä ei oo kahvinkeittimiä vaan kahvikoneita. Ja täällä syödään vaan aamupala, lounas ja päivällinen.


Isänmaallisuus

Täällä ihmiset on ihan eri tavalla isänmaallisia kuin Suomessa. "Me ei olla yhtään isänmaallisa, kattokaa USAa" ja silti täällä kuunnellaan kanadan Kansallislaulu joka aamu seisten. Täällä ei voi elää päivääkään näkemättä Kanadan lippua. Monissa taloissa on Kanadan lippuja ripustettuna, ja jopa joissain autoissa liehuu Kanadan lippu.


Siivous 

Mun perheessä ainakaan ei käytetä imuria. Nää lakaisee ja moppaa lattiat. En tiiä miten toimitaan kokolattiamattojen kanssa (kaikkien kellareissa on kokolattiamatot), koska niitä on varmaan vähän vaikea pestä. Ja toinen juttu on että nää tiskaa pesusienellä. Oon kyllä niin tyytyväinen siitä että otin oman tiskiharjan mukaan!


Aforismit kaikkialla

Tää on oikeesti tosi outo juttu, mutta täällä ihmiset tuntuu rakastavan aforismeja. Koulussa käytävillä ja luokissa on Live well, laugh often, love much ja Make each day your masterpiece -tyyppisiä lauseita seinillä. Meillä on kotona laseja, joissa on perheaforismeja ja oon jopa nähnyt tatuointeja jossa on joku kliseinen aforismi.




Lasten vastuullisuus

Suomessa on ihan tavallista, että 8-vuotias kävelee koulusta kotiin ja pärjää yksin kotona jonkin aikaa. Täällä ei. Joudumme joka aamu odottamaan, että kiulubussi hakee mun 8-vuotiaan siskon ennen kuin pääsemme lähtemään (ja siks oonkin aina just viimesellä minuutilla koulussa), ja kotona on aina oltava joku vahtimassa Telsietä.


Seurustelu

Joka kerta kun oon kysyny jotain tyttöä syömään lounasta mun kanssa, vastaus on ollut "joo tottakai, kai se on ok jos mun poikaystävä syö meiän kanssa?". Täällä seurustelevia pareja on paljon enemmän mitä Suomessa on tottunut, mutta ne ei onneksi ole sellaisia käytävillä nuoleksivia. Ne lähinnä vaan kulkee käsi kädessä kaikkialla. Ja lähes aina kun tutustuu uuteen ihmiseen, ekan 3 minuutin sisällä multa kysytään onko mulla poikaystävää. Se tuntuu tosi oudolta, koska Suomessa seurustelu on enemmän henkilökohtainen asia eikä perus tutustumiskysymys.







No boys to your bedroom

Ei poikia sun huoneeseen on täällä kaikissa kodeissa tavallinen sääntö, mikä on musta tosi outoa kun seurustelu on täällä niin yleistä. Tietysti riippuu perheestä, mutta yleisesti Suomessa suhtaudutaan tähän mun mielestä vapaammin, eikä sillä oo niin väliä mitä sukupuolta kaverit on.



 But it's not better, it's not worse, it's just different.



 
ps. Teen seuraavasta postauksesta kysymysvastauspostauksen, niin jos on kysymyksiä niin laittakaa kommenttia tai viestiä!

Cross Country

Kokeiltuani drama clubia ja todettuani sen ei ihan mun juttu :ksi päätin liittyä koulun cross country teamiin. Maanantaina treenit oli peruttu, joten tiistaina oli ekat treenit ja keskiviikkona ekat kisat! Treenit olivat käytännössä vaan yhdessä reitin läpikäynti ja sen jälkeen lenkin juokseminen omaan tahtiin. Tytöillä matka oli 5km ja pojilla 7km. Keskiviikkona olin aika kuollut tiistain treeneistä (oon lenkkeilly viimeks keväällä) mutta päätin silti osallistua kisaan!

Lähdimme koululta tokan tunnin jälkeen bussilla Sarniaan, jossa kisat järjestettiin. Osallistuvia kouluja oli tosi monta, ja kisassa oli sarjat erikseen eri-ikäisille tytöille ja pojille. Itse olin senior girls sarjassa, ja pärjäsin aika hyvin, varsinkin ottaen huomioon sen että muut ovat treenanneet koulujen alusta lähtien. Juoksureitti oli ihan kuin luontopolku, keskellä luontoa ja maisemat olivat upeat. Juokseminen sen sijaan ei ollut upeaa - olin ihan poikki koko loppuillan. En löytänyt mun nimeä sijoituslistasta, mutta olin nopein meiän koulun senior tytöistä!

Kisat kestivät viiteen asti, ja olimme koululla vasta vähän ennen kuutta. Suurin osa ajasta oli vain odottelua, ensi kerralla otan läksyjä tai jotain muuta tekemistä kisoihin. Monilla kouluilla oli katoksia joukkueilleen, ja joillain valtavia koulujen lippuja. Meillä on seuraavat maastojuoksukisat ensi viikon torstaina, ja kisoja on muutenkin melkein joka viikko (=eli koulua on vaan neljä ja puol päivää viikossa)

Jotenkin tosi hauskaa kun täällä koulut kilpailevat toisiaan vastaan eri lajeissa ja usein. Mun siskollakin on joka viikko 1-2 jalkapallopeliä. Harmi vaan ettei mun koululla oo cheerleadingjoukkuetta...

Tällä viikolla mun kouluun tuli YFU-vaihtarit Erika (Suomi!!) ja Cata (Chile). Oli hauska huomata miten englannin puhumiseen on tottunut ihan täysin: Erikan kanssa suomeksi puhuminen tuntui oudommalta kuin englanniksi puhuminen. Oon kuitenkin tosi iloinen, että Erika ja Cata tulivat mun kouluun, koska he ovat molemmat tosi kivoja ja heidän host-äiti on luvannut mulle, että saan mennä ompelemaan sen ompelukoneella millon vaan haluan <3

Happy

Huomasin että mä oon kertonut täällä lähinnä vaan mitä teen, enkä niinkään mitä mulle oikeasti kuuluu. Ja mulle kuuluu ihan tosi hyvää!

Viime viikolla olin usein tylsistynyt eikä mulla ollut oikeen mitään tekemistä. Välillä jopa laskin tunteja nukkumaanmenoon, koska oli vaan niin niin tylsää. Fiilis oli välillä vähän alakuloinen, mutta mulla ei ollut koti-ikävä tai mitenkään muutenkan paha olla!

Nyt oon kuitenkin ihan tosi onnellinen. Eikä mulla oo siihen mitään erityistä syytä, tykkään vaan niin paljon elämästä täällä. Oon koko ajan tullut hyvin toimeen mun perheen kanssa, mutta nyt tuntuu jotenkin päässeen vielä paremmin perheeseen sisälle. Tavallisista asioista juttelusta johtaneet syvälliset keskustelut ja siskon kanssa salaa mcDonaldsissa käynti yhdistää kummasti.

Oon myös huomannut ymmärtäväni jo paremmin englantia, vaikka alkuun tuntui tosi pitkään siltä, ettei kielitaito kehity yhtään. Mulla ei oo koulussa ollut paljonkaan ongelmia ymmärtämisen suhteen, ja nyt ymmärrän jopa draamatunneilla kysytyt kompakysymykset.

Mun unirytmi on tällä viikolla pilaantunut ihan kokonaan, mutta joka ilta oon mennyt nukkumaan hymyillen ja onnellisena.

 

Weekend and ballet

Viikonloppu alkoi mukavasti perheen kanssa movie-nightilla. Kävimme ostamassa naposteltavaa (ihanaa, mun perhe ei ookkaan aina terveellinen!) ja katselimme elokuvia koko illan. Lauantaina kävimme hautausmaalla kierroksella, jossa näyttelijät esittivät Petrolian jo kuolleiden tunnettujen henkilöiden välisiä kohtauksia. Mun molemmat host-vanhemmat olivat mukana näyttelijöinä, ja vaikken ymmärtänytkään läheskään kaikkea, opin silti paljon Petrolian historiasta.

Kierroksen jälkeen menimme brunssille mun host-siskojen ja heidän isoäitinsä kanssa. Sen jälkeen lähdimme vanhempien kanssa Sarniaan ostoksille, ja kävimme taas ravintolassa syömässä. Täällä ravintoloissa syöminen on paljon yleisempää kuin mihin olen Suomessa tottunut, mun host-perhe käy mekein joka viikonloppu ulkona syömässä.

Sunnuntaina päätin mennä kokeilemaan potkunyrkkeilyä mun host-äidin kanssa. Se oli aika kauheeta mutta ihan hauskaa. Mun käsivarret oli kipeät jo samana päivänä, ja maanantaina vielä pahemmat. Ja maanantaina mulla oli eka balettitunti täällä! Olin ihan kauhuissani siitä miten pystyn tanssimaan niin kipeillä lihaksilla, mutta siitä ei tullut mitään ongelmaa! Balettiopettajani täällä on aika tiukka ja vaatii edistymistä, mutta ryhmän taso ei silti ollut mitenkään häikäisevä. Mulla oli varsinaisen balettitunnin jälkeen vielä variaatiotunti, jonka opettaja oli aivan ihana!

Balettiryhmäni tytöt olivat kaikki tosi ystävällisiä ja kivoja mulle. Muutama heistä käy samaa koulua mun kanssa, ja yksi on samalla draamakurssilla!

Hauskaa koeviikon alkua kaverit! (mulla oli eka koe tänään!)

Weekend & Orientation day

Eka viikonloppu host-perheessä oli tosi mahtava! Perjantaina menin koulun jälkeen Tim Hortons:iin mun vaihtarikaverin Claran ja yhden kanadalaisen tytön kanssa. Mun host-vanhemmat oli poissa koko viikonlopun, joten menin Tristanin kanssa leirintäalueelle Tristanin tädin vahdittavaksi. Siellä oli myös Tristanin serkut Brianna ja Leah, ja oli taas ihanaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin!

Lauantaina Tristanilla oli töitä, joten menin hänen serkuillensa päiväksi. Opetimme Briannan kanssa toisillemme vaikeita sanoja ja lauseita, kuten olimme käveleskelevinämme tai self-congrulations (en oikeesti onnistu sanomaan self-congrulations...). Tristanin täti vei mut käymään kurpitsafarmilla, jossa myytiin tosi paljon erilaisia kurpitsoja, millasia en oo ikinä ennen nähnyt! Kävimme myös Blue water Bridgellä, joka on silta Sarniasta Michiganiin.

Pumpkins

Blue water bridge

Illalla menin Tristanin koulukaverille bileisiin, joka oli aika hauska kokemus. Oon täällä kokoaika tosi väsynyt, ja oon tottunut menemään nukkumaan viimestään kymmeneltä. Niinpä sitten nukahin siellä sohvalle joskus ennen kahtatoista, ja heräsin puoli kahdelta siihen, että olimme lähdössä takaisin leirintäalueelle.

Sunnuntaina mun host-vanhemmat tulivat takaisin, ja menimme Petroliassa järjestettyyn tapahtumaan. Tapahtumassa oli real-life törmäilyautokilpailu (ikivanhat autot yrittivät litistää toisensa), traktorien voimakkuuskilpailu, muutamia huvipuistolaitteita ja arpajaiset. Tapahtuma oli tosi kiva, ja sain taas huomata, että mun host-isä tuntee kaikki. Koulussakin kaikki opettajat, ja tänään kirjastossa kirjastotäti sanoi "Oh yes, I know him! He's amazing", kun kerron kenellä asun.

 

Tänään (maanantaina) meillä oli koulun orientaatioleiri vaihtareille. Sinne tuli kaikki meiän koulun Boardiin (eli vähänniinku kampukseen) kuuluvien koulujen vaihtarit, joten siellä oli myös vaihtareita toisista kouluista. Tapasin siellä joitain YFU-vaihtareita ja paljon muiden järjestöjen kautta tulleita vaihtareita. Oli taas kivaa jakaa fiiliksiä jo tuttujen ja uusien vaihtareiden kanssa.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli tosi monipuolinen ja loistava! Tänään sain tietää, että mun host-perheen piti olla vaan saapumisperhe muutamaksi viikoksi, mutta ne oli päättänyt, että haluu pitää mut koko vuoden <3

First school day

Mulla oli tänään eka koulupäivä, jee! Kävimme eilen koululla host-äitini kanssa rekisteröitymässä ja valitsemassa oppiaineet. Koska koulussa on mun lisäksi 14 muuta vaihtaria, jouduimme odottamaan vuoroani pitkään ja ehdin vain viimeiselle tunnille. Koulurakennus on tosi iso, ja mulla oli vähän vaikeuksia löytää oikeisiin luokkiin, ja jouduin kahdesti pyytämään kanslistia näyttämään missä mun locker on.

Kanadassa high schoolissa valitaan neljä oppiainetta, joita opiskellaan tammikuuhun asti, ja kevätkaudella on sitten neljä muuta oppiainetta. Itse olen on grade 11 (mun lukujärjestyksessä lukee 12 nii en oo ihan varma oonko sittenkään 11), mut se millä luokalla on ei vaikuta mihinkään. Kaikista aineista on eri leveleitä, joten mulla on tunteja eri ikäisten kanssa.

Mä valitsin mun oppiaineiksi liikunnan, draaman, ja englannin. Mulle laitettiin kaksi eri tasoista enkkua, mutta meen vaihtamaan toisen niistä huomenna.  Se english mikä mulle jää, käsittelee Kanadan alkuperäiskansoja, eli se ei ole niinkään kielen opiskelua.

Mun high schoolissa (LCCVI) kaikilla on koulua joka päivä 8.10 - 14.20. Päivä alkaa kuuntelemalla lyhyt päivänavaus ja Kanadan kansallislaulu. Tunnit kestävät 75 minuuttia, ja tuntien välissä on aina 6 minuutin tauko. Koska välitunti on 6 minuuttia, tuntien alkamis- ja loppumisajat menee tosi oudosti, esim. kolmas tunti loppuu 12.59. Aamutunnit on joka päivä samassa järjestyksessä, mutta iltapäivän tunnit vaihtavat paikkaa joka toinen päivä.

Lounastauko on 53 minuuttia, jolloin voi joko syödä omat eväät, ostaa koulun cafeteriasta jotain tai lähteä ulos syömään. Lounaan ostaminen on aika kallista, eikä siellä ole kunnollista ruokaa (valmissalaatteja, pizzaslices, viinirypäleitä...), niin otan omat eväät. Tänään mulla oli kaksi wrappia ja mandariini, ja mulla oli aivan hirveä nälkä kun pääsin kotiin. Muutenkin täällä syödään tosi vähän, vain aamupala, eväslounas koulussa ja dinner perheen kanssa joskus 5-6 aikoihin.

Täällä on vielkin ihan hirveän kuuma, tänään yli 30 astetta taas, joten liikuntatuti oli aika tuskallinen. Liikunta täällä on reilusti taivoitteellisempaa kun mitä Suomessa on tottunut: Teimme tänään kuntotestit juoksussa (olin luokan paras!), vatsalihaksissa, punnerruksissa, ketteryydessä ja venyvyydessä. Kirjoitimme tulokset ylös ja asetimme tavoitteet seuraavia kuntotestejä varten. Kuntotestejä tehdään neljä kertaa lukukaudessa ja kehitystä seurataan. Sen lisäksi mun piti mitata ja punnita itteni,  mitata ympärysmitat vatsasta ja pepusta ja jaloista ja käsistä sekä testata kehon rasvaprosentti. Lukukauden lopuksi mitataan kaikki uudestaan ja katsotaan onko kehitystä tapahtunut.

Kaikki opettajat on täällä tosi ystävällisiä ja monet varmistavat, että ymmärrän mistä puhutaan. Tunnit ovat aika helppoja, esimerkiksi englannin tunnilla opettaja luki kirjan tekstin meille ja sen jälkeen piirsimme mitä ajatuksia se meissä herätti. Tietenkin opiskelu englanniksi tuottaa vähän vaikeuksia, mutta muuten tunnit ovat peruskoulun tasoa. Meillä ei ole mitään kokeita (?) ennen lukukauden loppua, jolloin jokaisesta oppiaineesta tulee isompi koe.

My host family

Sunnutaina matkustin kahdeksan muun vaihtarin kanssa Sarniaan, josta host perheemme tulisivat hakemaan meidät. Olin tosi innoissani, mutta myös huolissani siitä, miten tunnistaisin hostvanhempani. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään ongelmaa, koska host-isäni tunnisti minut heti! Thaimaalainen Bem tuli samaan perheeseen muutamaksi päiväksi, koska hänen host perheensä ei ollut vielä valmis ottamaan häntä.

Ensimmäinen asia mitä host-äitini sanoi automatkalla, oli "We are the coolest family you can have" ja oon ihan samaa mieltä. Menimme suoraan leirintäalueelle, missä hostperheeni on viettänyt kesälomaa. Siellä tapasin tosi paljon mukavia ihmisiä (kaikki siellä tunsi toisensa) ja sain jo ensimmäisen kaverin! Hän tulee samaan kouluun kanssani, ja hän näytti minulle muitakin nuoria, jotka käyvät samaa koulua.

Host-perheeseeni kuuluu siis vanhemmat, 17-vuotias Tristan ja 8-vuotias Telsie. He ovat kaikki tosi mukavia ja tulemme toimeen hyvin! Telsie on ihanan energinen ja haluaa koko aika tehdä jotain, kuten pelata lentopalloa tai pesäpalloa tai leikkiä jotain. Host-isäni on aivan mahtava! Hän piti heti minulle "puhuttelun" siitä, että haluaa että elämäni sujuu hyvin täällä ja voi pyytää heiltä mitä tahansa ja että tulen olemaan heidän tyttärensä ikuisesti. Perheeseen kuuluu myös kaksi koiraa. En ole ikinä ollut koiraihminen, mutta Taya ja Tala ovat ihania. En yhtään tiedä mitä rotua he ovat, mutta he ovat pieniä ja iloisia ja seuraavat kaikkialle <3

Tänään aamupäivällä tulimme kotiin. Huoneeni täällä on aivan valtavan kokoinen. Mun huoneessa on leveä sänky, jättisohva ja saan kohta telkkarin. Koko talo on muutenkin valtava ja kaikki on tosi isoa muutenkin, esimerkiksi jääkaappi ja mikro ovat melkein kaksinkertaisia verrattuna suomalaisiin.

Puhuimme host-äitini kanssa säännöistä, ja hän sanoi ettei heidä perheessään ole paljon sääntöjä, tärkeämpää on to have fun. Myöskään kotitöitä ei tarvitse tehdä paljon: mun täytyy ainoastaan auttaa Tristania tiskien kanssa, mutta tietysti autan muutenkin miten vaan voin. Tänään illalla mun host-äiti pyysi mua vahtimaan Telsietä, kun hän ja dad menivät johonkin, eikä Tristan ollut kotona. Leikimme ja pelasimme taas kaikkea mahdollista Telsien kanssa.

Kuulin, että tosi monilla vaihtareilla on ollut ongelmia päästä host-perheisiinsä ja muutaman perhe ei otakkaan vaihtaria, joten kaikilla ei edes ole perhettä vielä. Oon tosi onnellinen ja kiitollinen siitä että mulla on host-perhe, joka on aivan superihana!

Lennot ja saapumisvalmennus

Torstaina lensin Islannin kautta Torontoon kahden muun suomalaisen ja yhden virolaisen vaihtarin kanssa. Ensimmäinen lento kesti noin 3,5 tuntia, mutta tylsistyin lennon aikana tosi pahasti. Lento Islannista Torontoon kesti kuusi tuntia.

Toronton lentokentällä meiltä tarkistettiin heti passit ja kysyttiin erilaisia kysymyksiä, miksi tulimme Kanadaan ja kenen kanssa tulimme yms. Sen jälkeen jouduimme toiseen passintarkastukseen, jossa meiltä kyseltiin taas kaikenlaista. Tarkastuksissa kesti aika kauan, koska en ymmätänyt heti kysymyksiä ja jouduin pyytämään toistamaan kysymyksen miljoona kertaa. Sen jälkeen jouduimme vielä kerran vastailemaan kysymyksiin, ja saimme opiskeluluvan.

Kun olimme saaneet matkalaukkumme ja löytäneet YFUn vapaaehtoisen, joka oli meitä vastassa, kävimme hakemassa voileivät Tim Hortonsista ja jäimme odottamaan hetkeksi pikkubussia, joka veisi meisät valmennusleirille Stratfordiin. Hetken odotus venyi kolmeksi tunniksi,  mikä ei ollut yhtään kivaa, koska kello oli Suomen aikaan 4am ja olimme kaikki tosi väsyneitä. Lopulta ryhmä saksalaisia vaihtareita tuli, ja pääsimme jatkamaan matkaa leirille. Matka Stratfordiin kesti kai kaksi tuntia, ja nukuin koko matkan.

Aamulla meidät herätettiin 7.30 ja menimme heti aamupalalle. Söimme french toasts siirapin kanssa, suolaisia perunanpalasia (niinkuin ranskiksia, mutta palasia) ja muffinsseja. Tosi outo aamupala, mutta oli tosi hyvää! Leirillä kaikki elintarvikkeet oli yksittäispakattu. Esimerkiksi maito oli 1,25dl töleissä, murot yhden annoksen pahvipurkissa ja mehut desilitran muovikupeissa. Sen lisäksi söimme styroksisilta kertakäyttöastioilta, eikä mitään kierrätetty...

Leirillä meillä oli paljon oppitunteja, esimerkiksi Kanadan kulttuurista ja miten olla loveable exchange student. Meillä oli myös paljon vapaa-aikaa toisiin vaihtareihin tutustumista varten. Tutustuin leirillä tosi moneen ihanaan ihmiseen ja olen varma että tullaan poitämään yhteyttä vielä vaihtovuoden jälkeenkin!

Täällä on nyt tosi hyvä sää, aurinko paistaa ja lämpötila on reilusti yli 20 astetta (huomiseksi luvattu 31!!) Nauttikaa Suomen kymmenestä asteesta :-)

Vikoja fiiliksiä ja sijoitustiedot (tj 3)

Mulla on lähtöön enää kolme päivää!!! Enkä oo vieläkään tajunnu et oikeesti oon lähössä ihan just kohta melkeen vuodeks pois. Vikat viikot Suomessa oon viettäny lähinnä koululla hengaillen ja kavereita tavaten. Lauantaina mulla oli läksiäiset sukulaisille ja kavereille, joten melkein kaikki läheiset on nyt hyvästelty. Huomenna nään vielä muutamaa kaveria ja käyn vikalla balettitunnilla.

Sain sijoitustiedot ja host-perheen muutama viikko sitten. Ensi vuoden tulen viettämään Petrolia-nimisessä kaupungissa kylässä, joka sijaitsee Ontariossa. Petroliassa asukkaita on noin 3500.

Mun host-perheeseen kuuluu vanhemmat, 17- ja 8-vuotiaat tytöt. Perheeseen kuuluu myös kaksi koiraa ja kissa! Oon tosi innoissani siitä, että saan host-siskot ja host-lemmikkejä!