Halloween

Toissapäivänä oli Halloween joka merkitsi paljon juhlia, pukeutumista halloweenasuihin ja tietenkin trick or treatingia. Koska halloween osui tänä vuonna maanantaille, juhlat järjestettiin edeltävänä viikonloppuna. Perjantaina oli taas PD-day, joten mulla oli pitkä viikonloppu.

Perjantaille osui myös mun pikkusiskon PD-day ja mun host-äidin vapaapäivä. Aamupäivä sujui mukavasti joululeffoja katsellessa (kyllä, mun hostäiti odotti joulua jo ennen halloweenia) ja pullaa leipoessa. Tällä kerralla onnistuin paistamaan pullat polttamalla niitä!

Perjantaina mun tanskalaisen vaihtarikaverin Martan hostäiti järjesti nyyttärit vaihtareille ja meidän perheille. Lähes kaikki oli valmistanut jotain oman maan herkkuja, ja oli tosi kivaa päästä maistelemaan ruokia eri puolilta maailmaa. Perhenyyttäreiden jälkeen oli vuorossa teinibileet. Oli aika hauska huomata, että juhlat järjestettiin ladossa. Tapasin juhlissa paljon uusia ihmisiä ja sain muutaman uuden kaverinkin! Ehkä hauskin tuttavuus oli Saksalais-Kanadalainen Timo, joka näytti niiiiin suomalaiseta vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Lopulta selvisi, että hänen isovanhempansa ovat kotoisin Suomesta, ehkä se selittää suomalaisen nimen ja ulkonäön.

Lauantaina oli vuorossa viimeinen halloweenparty, joka oli mun School Boardin järjestämä halloweenjuhla / tilaisuus vaihtareille ja host-perheille. Ohjelmassa oli nyyttärituomisilla herkuttelua, kurpitsojen kaivertamista ja maalaamista, halloweenbingoa ja sosialisointia.

Minä ja Erika School boardin halloween-tapahtumssa / Mun asu oli supermukava koalahaalari

Maanantaina, eli oikeana halloweenpäivänä pukeuduimme kouluun halloweenasuihin, ja lounaalla oli mahdollisuus mennä dramaclubin järjestämään hunted houseen. Muuten koulupäivä sujui ihan normaalin tavoin.

Maanantai-iltana pimeän tultua suuntasimme Tristanin ja Telsien kanssa trick or treating (karkki vai kepponen) -kierrokselle. Se mikä tuli mulle uutena juttuna, oli se ettei trick (kepponen) ollut ollenkaan vaihtoehto. Kiersimme ovelta ovelle keräämässä karkkia ja sipsejä. Tosi vaivatonta verrattuna virpomiseen! Ei tarvinnut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin pukeutua, vähän kävellä ja sanoa "trick or treat" ja lopputuloksena mulla oli enemmän karkkia kuin ikinä pääsiäisenä.

Ihmiset täällä on ollut tosi ihmeissään siitä ettei Suomessa niinkään vietetä halloweenia, mutta onhan se sielläkin nykyään yleistymässä! Ehkä muutaman vuoden päästä trick or treating onnistuu myös siellä päin maailmaa!

Kuulumisia

Mitä mulle kuuluu? Tällä hetkellä tosi hyvää! Tulin juuri kickboxing-treeneistä ja tänään on suunnitelmana shoppailua Sarniassa ja sen jälkeen kaverilla uimista! Eilen mulla oli balettitreenit ja sen jälkeen olin mun kaverilla. Mun kaverin vanhemmat vei meidät syömään ja koko päivä oli loistava! Mulla on vihdoin muutama hyvä kanadalainen kaveri ja oon syöny lounasta uusien ihmisten kanssa. Vaihterit on edelleen mun läheisiä kavereita mut oon nyt alkanut yrittää irrottautua niistä. Ei sillä että ne olis inhottavia tai mitään, mut niin kun mun host-äiti sano niin parempi elää normielämää kanadalaiten kavereiden kanssa ja pitää vaihtaritapaamiset spesiaalijuttuna. Ja tietysti kanadakavereissa on se hyvä puoli et niillä saattaa olla ajokortti!

Halloween on kohta (viikon päästä!), ja todennäköisesti seuraava postaus kertoo siitä enemmän. Halloweenin lähestymisen näkee jo kaikkialla. Ihmisillä on talojensa edessä halloween-koristeita: luurankoja, kurpitsoja, kummituksia... Yhellä mun naapurilla on koko etupiha täynnä ihmispatsaita! Aika lähellä täällä järjestetään Reapers Realm -niminen tapahtuma, jossa käytiin vaihtarikavereitten kanssa viime perjantaina. Lippu maksoi 25 dollaria, ja sillä pääsi bussiajelulle ja käymään kummitustaloissa. Bussiajelu tapahtui katottomassa koulubussissa, joka ajoi reitin metsässä. Matkan varrella oli "pelottavia" kuvaelmia ja hahmoja, ja sen lisäksi hirviöiksi pukeutuneita näyttelijöitä hyppi bussin kyytin ja säikäytteli ja pelotteli matkustajia. Kummitustalot perustuivat myös näyttelijöiden säikäyttelyihin ja pelotteluihin.

Viime viikolla me saatiin koulussa vähänniinkuin todistukset, jossa oli prosenttimääriä palautetuista töistä ja suorituksista yms. Mun kokonaisproentit kaikissa aineissa oli 70-80%, eli ihan ookoo. Pakko myöntää että olin aluks vähän pettynyt mun numeroihin, kun koulu on ollut niin helppoa, mutta toisaalta luokan keskiarvokaan ei ollut kummoinen missään aineessa.

Viimenen uutinen mun elämästä: Mun lipaston laatikossa kävi hiiri. Mulla oli siellä lentomatkasta jääneet riisikakut ja sit suomesta tuotua suklaata ja salmiakkia. Perjantaina avatessani laatikon näin että riisikakkupaketti oli kumollaan ja riisikakut oli nakerreltu. Ja mun suklaalevy oli kans nakerreltu. Aloin heti miettiä et onks meiän koira voinu päästä avaamaan laatikon tai jotain ja sit näin hiirenkakkaa hyi. Sanoin heti mun host-isälle ja se oli sillee joo se on hiiri älä pelkää. Sit me laitettiin hiirenloukku sinne ja se hiiri kuoli. RIP.

Homecoming & Thanksgiving

Viime viikolla meiän koululla oli homecomig-päivä, joka on tavallaan koulun hengen päivä. Kaikki pukeutuivat koulun väreihin (punainen ja valkoinen) ja päiväksi oli järjestetty ohjelmaa.

Aamutunneilla kaikki luokat tekivät LCCVI-julisteet, joilla koulu koristeltiin. Mun liikkaryhmän kanssa päätettiin tehdä meiän julisteeseen jalanjälkiä sormiväreillä. Julisteen tekeminen oli tosi hauskaa ja sormiväreillä sotkeminen taiteilu oli superkivaa! Tokalla tunnilla kuvattiin homecoming-video ja sen jälkeen menimme kaikki koulun liikkasaliin. Liikkasalissa esiteltiin koulun kaikki urheilujoukkueet, katsottiin haastatteluja "Miksi olet ylpeä koulustamme?" ja katsoimme tekemämme videon. School spirit päivänä täytyisi iloita täysillä ja olla ylpeitä omasta koulusta, mutta pakko myöntää, että silloin ikävöin Kalliota ihan kunnolla. Kalliolaisia lyhytelokuvia (vrt. homecoming-videoon) ja kalliolaisten huutoa päivänavauksissa, joka on kovaäänisempää kuin Lancereiden huuto vaikka siihen kuinka kannustettaisiin.

Päivän päätteeksi oli jalkapallopeli (eli american football), jota menimme katsomaan. Peli oli toooosi tylsä, joten  käytin ajan tutustumalla uusiin ihmisiin, ja lopulta karkasimme pelistä kesken kaiken ulos syömään. Homecoming päivä oli kokonaisuudessaan tosi kiva kokemus!

Tämän viikon maanantaina oli thanksgiving-päivä, joka siis on päivä jolloin ei ole koulua tai töitä ja juhlitaan vuoden satoa. Meillä oli siis pitkä viikonloppu, ja menimme perheeni kanssa leirintäalueelle Bayfieldiin. Siellä oi myös paljon sukulaisia ja perhetuttuja, joiden kanssa vietimme thaksgiving viikonlopun.

Lauantaina meillä oli hieno illallinen yhdessä kaikkien sukulaisten ja ystävien kanssa. Ruokana oli täytettyä kalkkunaa, tavallista kalkkunaa, perunamuussia, papuja, kasviksia, pastaa... Tuli ihan mieleen jouluateria! Pääsin myös kaivertamaan ekan kurpitsan mun elämässä! Muuten viikonloppu olikin aika mitääntapahtumaton, pelailin korttia sukulaismummojen kanssa enkä oikeen tehnyt mitään.

Last few weeks

Nyt on ollut pari viikkoa hiljaista täällä blogin puolella - on the other hand mun elämä on ollut kaikkea muuta kuin hiljaista. Oon nyt ollut puoltoista kuukautta täällä, ja nyt vihdoin alan olla siinä pisteessä ettei uusia asioita kohtaa joka päivä. Kielitaito on parantunut huomattavasti, ja uusia sanoja oppii päivittäin! Oon huomannut Erikan kanssa jutellessa, etten enään edes kiinnitä huomiota siihen, puhunko englantia vai suomea. Yleensä me puhutaan kuitenkin englantia, koska muita ärsyttää kun ne ei ymmärrä suomea. Mut toisaalta tosi monet on yllättävän kiinnostuneita kuulemaan miltä suomi kuulostaa.

Viimeisen parin viikon aikana oon käynyt kattomassa aika paljon jääkiekkopelejä. Täällä jääkiekkopelien idea on enemmänkin hang out kavereiden kanssa kuin itse pelin seuraaminen. Etenkin talvella nuoriso kuulemma tapaa toisiaan jääkiekkopeleissä. Petroliassa on pieni jäähalli, jossa mun siskon poikaystävän jääkiekkojoukkueella on pelejä lähes viikottain. Petroliassa pelattavat pelit on nuorisojoukkueiden pelejä, jos haluaa nähdä ammattimaisempaa peliä on suunnattava Sarniaan. Täällä pelattavat pelit ovat joko ilmaisia tai 5 dollaria opiskelijalta, joten pelien katsominen on halpaa puuhaa. Sarnian joukkue Sarnia Sting on tosi tasokas ja pelit siellä maksaa noin 20 dollaria.

Petrolian pieni jääkylmä jäähalli

Sarnia Sting vs Something

Koulussa mulla ei mee enää niin loistavasti kuin aluksi - musta on tullut paljon laiskempi koulujuttujen suhteen. Mulla on täksi viikonlopuksi ties kuinka paljon läksyjä ja kokeeseenlukua, mutta niiden tekemiseen ei oikein huvita löytää aikaa. Toisaalta lievä rappioituminen koulun suhteen on ihan hyvä juttu, kun se johtuu muuten aktiivisesta elämästä. Cross country vie multa tosi paljon aikaa, koska meillä on treenit kolme kertaa viikossa ja kisat kerran viikossa. Ja kisat tarkoittaa puolikkaan koulupäivän lintsaamista, joten koulujuttuja kasaantuu näiltä päiviltä. Cross countryn lisäksi mulla on balettia kaksi kertaa viikossa. Myös kavereiden (oon vihdoin löytänyt kanadalaisia kavereita!) kanssa tulee vietettyä aikaa.

Mulla ei oo ollut vielä yhtään koti-ikävä (jos ruisleipä- ja kasvisikävää ei lasketa) ja muutenkin kaikki on mennyt tosi hyvin! Perheen kanssa sujuu edelleenkin tosi hyvin, harrastukset on kunnossa (mutta polvet eivät) ja kavereita on, joten elämä tosiaankin hymyilee!

Differences between Canada and Finland

Small talk

Täällä ihmiset harrastaa small talkia koko ajan. How was your day? ja Anything exciting today? ovat jokapäiväisiä kysymyksiä täällä. Aina kun moikkaa jotakuta, kysytään samalla How are you?. Kävin viikonloppuna kaupassa mun host-isän kanssa, ja kauppareissu kesti melkein kolme tuntia, koska melkein jokainen vastaan tuleva asiakas tuntee host-isäni, ja jokaisen kanssa on tietysti jäätävä juttelemaan


Ystävällisyys

Kanadalaisia pietään ystävällisinä, ja ihan syystä. Esimerkiksi ekalla balettitunnilla yksi tytöistä lupasi viedä mut lounaalle joku päivä, ihan vaan koska oon vaihtari. Kerran Tim Hortonsissa mun kaveri kysy multa kolme kertaa haluanko jotain, ennen kuin uskoi että mulla on eväät ja pärjään niillä. Sen jälkeen mun kaverin poikaystävä kysyi vielä kerran olenko varma etten halua mitään. Täällä on melkein aina joku, joka pitää ovea auki ja autokyytejä tarjotaan aina, vaikka voisin ihan hyvin kävelläkin.


Koulu

Lukiojärjestelmä on täällä ihan eri, koulua on vain 8 - 14.20 ja joka päivä sama lukujärjestys. Opetustapa on samankaltainen kuin peruskoulussa (välillä jopa ala-aste -tasoista), eikä myöhästymisiä tai poissaoloja sallita. Ja jos haluaa mennä tunnilla vessaan, pitää kirjoittaa luokan seinässä olevaan listaan nimi, lähtöaika ja saapumisaika. Ja täällä ei oo ilmasta koululounasta.
Kokeissa on paljon monivalintatehtäviä ja melkein kaikki tehtävät arvioidaan. Harrastukset on yleisesti koulun järjestämiä.


Pukeutuminen

Täällä ihmiset ei mieti niitten pukeutumista yhtään niin paljon kuin Suomessa. Tosi monet on koulussa juoksulegginsseissä ja hupparissa. Myöskin meikin käyttö on paljon vähäisempää ja suurin osa tytöistä ei meikkaa ollenkaan. Eikä ihmiset käytä villasukkia.



Tekstiviestit
 
Kukaan ei oo edes kuullu WhatsAppista. Kaikilla on liittymissään rajattomat tekstarit, joten kaikki tekstaa toisilleen. Ja jos ostaa liittymään netin, se on tosi kallista, eikä se yleensä oo rajaton, niinkuin Suomessa.


Autoilu

Kaikki kulkee autolla ihan joka paikkaan. Se johtuu varmasti siitä, ettei täällä ole mitään julkista liikennettä (paitsi koulubussit), joten täältä ei pääse oikein mihinkään. Ajokortin saa täällä jo 16-vuotiaana, jonka takia monet nuoret tulevat autolla kouluun. Ja kaikki lukitsee auton ovet ajon ajaksi (entiiä tekeeks ihmiset näin Suomessaki mut en oo ainakaa huomannu et tekis)


Ruoka 

Täällä ei syödä vihanneksia tai kasviksia yhtään niin paljon kuin Suomessa. Myöskään normipuuroa ei syödä, vaan kaurahiutaleet on maustettu etukäteen ja annosteltu annospusseihin. Meillä kaurapuuro on Maple & Brown sugar -makuista ja onhan se kieltämättä kätevämpää kun ei tarvii laittaa mustikoita tai hilloa erikseen puuroon, mutta silti jotenkin laiskaa. Ja näillä ei oo kahvinkeittimiä vaan kahvikoneita. Ja täällä syödään vaan aamupala, lounas ja päivällinen.


Isänmaallisuus

Täällä ihmiset on ihan eri tavalla isänmaallisia kuin Suomessa. "Me ei olla yhtään isänmaallisa, kattokaa USAa" ja silti täällä kuunnellaan kanadan Kansallislaulu joka aamu seisten. Täällä ei voi elää päivääkään näkemättä Kanadan lippua. Monissa taloissa on Kanadan lippuja ripustettuna, ja jopa joissain autoissa liehuu Kanadan lippu.


Siivous 

Mun perheessä ainakaan ei käytetä imuria. Nää lakaisee ja moppaa lattiat. En tiiä miten toimitaan kokolattiamattojen kanssa (kaikkien kellareissa on kokolattiamatot), koska niitä on varmaan vähän vaikea pestä. Ja toinen juttu on että nää tiskaa pesusienellä. Oon kyllä niin tyytyväinen siitä että otin oman tiskiharjan mukaan!


Aforismit kaikkialla

Tää on oikeesti tosi outo juttu, mutta täällä ihmiset tuntuu rakastavan aforismeja. Koulussa käytävillä ja luokissa on Live well, laugh often, love much ja Make each day your masterpiece -tyyppisiä lauseita seinillä. Meillä on kotona laseja, joissa on perheaforismeja ja oon jopa nähnyt tatuointeja jossa on joku kliseinen aforismi.




Lasten vastuullisuus

Suomessa on ihan tavallista, että 8-vuotias kävelee koulusta kotiin ja pärjää yksin kotona jonkin aikaa. Täällä ei. Joudumme joka aamu odottamaan, että kiulubussi hakee mun 8-vuotiaan siskon ennen kuin pääsemme lähtemään (ja siks oonkin aina just viimesellä minuutilla koulussa), ja kotona on aina oltava joku vahtimassa Telsietä.


Seurustelu

Joka kerta kun oon kysyny jotain tyttöä syömään lounasta mun kanssa, vastaus on ollut "joo tottakai, kai se on ok jos mun poikaystävä syö meiän kanssa?". Täällä seurustelevia pareja on paljon enemmän mitä Suomessa on tottunut, mutta ne ei onneksi ole sellaisia käytävillä nuoleksivia. Ne lähinnä vaan kulkee käsi kädessä kaikkialla. Ja lähes aina kun tutustuu uuteen ihmiseen, ekan 3 minuutin sisällä multa kysytään onko mulla poikaystävää. Se tuntuu tosi oudolta, koska Suomessa seurustelu on enemmän henkilökohtainen asia eikä perus tutustumiskysymys.







No boys to your bedroom

Ei poikia sun huoneeseen on täällä kaikissa kodeissa tavallinen sääntö, mikä on musta tosi outoa kun seurustelu on täällä niin yleistä. Tietysti riippuu perheestä, mutta yleisesti Suomessa suhtaudutaan tähän mun mielestä vapaammin, eikä sillä oo niin väliä mitä sukupuolta kaverit on.



 But it's not better, it's not worse, it's just different.



 
ps. Teen seuraavasta postauksesta kysymysvastauspostauksen, niin jos on kysymyksiä niin laittakaa kommenttia tai viestiä!

Cross Country

Kokeiltuani drama clubia ja todettuani sen ei ihan mun juttu :ksi päätin liittyä koulun cross country teamiin. Maanantaina treenit oli peruttu, joten tiistaina oli ekat treenit ja keskiviikkona ekat kisat! Treenit olivat käytännössä vaan yhdessä reitin läpikäynti ja sen jälkeen lenkin juokseminen omaan tahtiin. Tytöillä matka oli 5km ja pojilla 7km. Keskiviikkona olin aika kuollut tiistain treeneistä (oon lenkkeilly viimeks keväällä) mutta päätin silti osallistua kisaan!

Lähdimme koululta tokan tunnin jälkeen bussilla Sarniaan, jossa kisat järjestettiin. Osallistuvia kouluja oli tosi monta, ja kisassa oli sarjat erikseen eri-ikäisille tytöille ja pojille. Itse olin senior girls sarjassa, ja pärjäsin aika hyvin, varsinkin ottaen huomioon sen että muut ovat treenanneet koulujen alusta lähtien. Juoksureitti oli ihan kuin luontopolku, keskellä luontoa ja maisemat olivat upeat. Juokseminen sen sijaan ei ollut upeaa - olin ihan poikki koko loppuillan. En löytänyt mun nimeä sijoituslistasta, mutta olin nopein meiän koulun senior tytöistä!

Kisat kestivät viiteen asti, ja olimme koululla vasta vähän ennen kuutta. Suurin osa ajasta oli vain odottelua, ensi kerralla otan läksyjä tai jotain muuta tekemistä kisoihin. Monilla kouluilla oli katoksia joukkueilleen, ja joillain valtavia koulujen lippuja. Meillä on seuraavat maastojuoksukisat ensi viikon torstaina, ja kisoja on muutenkin melkein joka viikko (=eli koulua on vaan neljä ja puol päivää viikossa)

Jotenkin tosi hauskaa kun täällä koulut kilpailevat toisiaan vastaan eri lajeissa ja usein. Mun siskollakin on joka viikko 1-2 jalkapallopeliä. Harmi vaan ettei mun koululla oo cheerleadingjoukkuetta...

Tällä viikolla mun kouluun tuli YFU-vaihtarit Erika (Suomi!!) ja Cata (Chile). Oli hauska huomata miten englannin puhumiseen on tottunut ihan täysin: Erikan kanssa suomeksi puhuminen tuntui oudommalta kuin englanniksi puhuminen. Oon kuitenkin tosi iloinen, että Erika ja Cata tulivat mun kouluun, koska he ovat molemmat tosi kivoja ja heidän host-äiti on luvannut mulle, että saan mennä ompelemaan sen ompelukoneella millon vaan haluan <3

Happy

Huomasin että mä oon kertonut täällä lähinnä vaan mitä teen, enkä niinkään mitä mulle oikeasti kuuluu. Ja mulle kuuluu ihan tosi hyvää!

Viime viikolla olin usein tylsistynyt eikä mulla ollut oikeen mitään tekemistä. Välillä jopa laskin tunteja nukkumaanmenoon, koska oli vaan niin niin tylsää. Fiilis oli välillä vähän alakuloinen, mutta mulla ei ollut koti-ikävä tai mitenkään muutenkan paha olla!

Nyt oon kuitenkin ihan tosi onnellinen. Eikä mulla oo siihen mitään erityistä syytä, tykkään vaan niin paljon elämästä täällä. Oon koko ajan tullut hyvin toimeen mun perheen kanssa, mutta nyt tuntuu jotenkin päässeen vielä paremmin perheeseen sisälle. Tavallisista asioista juttelusta johtaneet syvälliset keskustelut ja siskon kanssa salaa mcDonaldsissa käynti yhdistää kummasti.

Oon myös huomannut ymmärtäväni jo paremmin englantia, vaikka alkuun tuntui tosi pitkään siltä, ettei kielitaito kehity yhtään. Mulla ei oo koulussa ollut paljonkaan ongelmia ymmärtämisen suhteen, ja nyt ymmärrän jopa draamatunneilla kysytyt kompakysymykset.

Mun unirytmi on tällä viikolla pilaantunut ihan kokonaan, mutta joka ilta oon mennyt nukkumaan hymyillen ja onnellisena.