Last few weeks

Nyt on ollut pari viikkoa hiljaista täällä blogin puolella - on the other hand mun elämä on ollut kaikkea muuta kuin hiljaista. Oon nyt ollut puoltoista kuukautta täällä, ja nyt vihdoin alan olla siinä pisteessä ettei uusia asioita kohtaa joka päivä. Kielitaito on parantunut huomattavasti, ja uusia sanoja oppii päivittäin! Oon huomannut Erikan kanssa jutellessa, etten enään edes kiinnitä huomiota siihen, puhunko englantia vai suomea. Yleensä me puhutaan kuitenkin englantia, koska muita ärsyttää kun ne ei ymmärrä suomea. Mut toisaalta tosi monet on yllättävän kiinnostuneita kuulemaan miltä suomi kuulostaa.

Viimeisen parin viikon aikana oon käynyt kattomassa aika paljon jääkiekkopelejä. Täällä jääkiekkopelien idea on enemmänkin hang out kavereiden kanssa kuin itse pelin seuraaminen. Etenkin talvella nuoriso kuulemma tapaa toisiaan jääkiekkopeleissä. Petroliassa on pieni jäähalli, jossa mun siskon poikaystävän jääkiekkojoukkueella on pelejä lähes viikottain. Petroliassa pelattavat pelit on nuorisojoukkueiden pelejä, jos haluaa nähdä ammattimaisempaa peliä on suunnattava Sarniaan. Täällä pelattavat pelit ovat joko ilmaisia tai 5 dollaria opiskelijalta, joten pelien katsominen on halpaa puuhaa. Sarnian joukkue Sarnia Sting on tosi tasokas ja pelit siellä maksaa noin 20 dollaria.

Petrolian pieni jääkylmä jäähalli

Sarnia Sting vs Something

Koulussa mulla ei mee enää niin loistavasti kuin aluksi - musta on tullut paljon laiskempi koulujuttujen suhteen. Mulla on täksi viikonlopuksi ties kuinka paljon läksyjä ja kokeeseenlukua, mutta niiden tekemiseen ei oikein huvita löytää aikaa. Toisaalta lievä rappioituminen koulun suhteen on ihan hyvä juttu, kun se johtuu muuten aktiivisesta elämästä. Cross country vie multa tosi paljon aikaa, koska meillä on treenit kolme kertaa viikossa ja kisat kerran viikossa. Ja kisat tarkoittaa puolikkaan koulupäivän lintsaamista, joten koulujuttuja kasaantuu näiltä päiviltä. Cross countryn lisäksi mulla on balettia kaksi kertaa viikossa. Myös kavereiden (oon vihdoin löytänyt kanadalaisia kavereita!) kanssa tulee vietettyä aikaa.

Mulla ei oo ollut vielä yhtään koti-ikävä (jos ruisleipä- ja kasvisikävää ei lasketa) ja muutenkin kaikki on mennyt tosi hyvin! Perheen kanssa sujuu edelleenkin tosi hyvin, harrastukset on kunnossa (mutta polvet eivät) ja kavereita on, joten elämä tosiaankin hymyilee!