Montreal

Viimeviikolla tiistaina koulun jälkeen suuntasin Erikalle yökylään ja aamulla heti viiden jälkeen herätyskello soi. Sitten matkamme kohti Montrealia alkoi! Erikan host-äiti heitti meidät juna-asemalle, ja sitten matkasimme junalla Toronton kautta Montrealiin. Matka sujui rattoisasti syödessä, letittäessä ja jutellessa. Eka juna oli aikataulussa melkein 40 minuuttia myöhässä, joten junien vaihtoaika oli vaan pari minuuttia, mutta ehdittiin ajoissa junaan ja päästiin perille Montrealiin!

Montrealissa meitä vastassa olivat Vera (Hollanti), Danika (Australia) ja Ella (Hollanti). He olivat kaikki tosi innoissaan meidän tulosta ja oli tosi kivaa nähdä heitä alun orientaatioleirin jälkeen. Pieni hämmennys iski kun näin Ellan: olin koko matkan suunnitteluajan luullut hänen olevan eräs toinen Ella, mutta positiivinen yllätys tämä oli kuitenkin. Yövyimme kaksi ekaa yötä Ellan host-perheen luona.

Torstaina lämpötila oli alle -15 C mutta se ei meitä estänyt lähtemästä ulos reippailemaan. Käytiin Vieux Port:illa ja Montreain vanhassakaupungissa. Iltapäivä vietettiin underground cityssä shoppaillen. Heti kyllä huomasi suurkaupungin eron pikkukaupunkiin! Metro ja bussit toivat paljon vapautta mutta ihmisen ystävällisyydestä ei näkynyt jälkeäkään. Tuli ihan semmoinen olo että olisi Suomessa! Kukaan tuntematon ei tervehtinyt, kysynyt kuulumisia, availlut ovia tai pyydellyt anteeksi joka välissä. Ja jos itse pyysi anteeksi tai piti ovea auki ei minkäänlaista vastakaikua. Loppuenlopuksi oon tosi tyytyväinen mun kotikaupunkiin (kylään) Petroliaan, jossa kaikki on ystävällisiä kaikille.

Perjantai sujui taas joululahjashoppailun merkeissä, mutta lauantai oli toimeliaampi päivä. Aamupäivällä leikimme ulkona lumessa ja iltapäivällä suuntasimme YFU:n joulujuhlaan Montrealin ulkopuolelle. Juhla järjestettiin saksalaisen vaihtarin Davidin kotona, ja siellä tapasimme myös pian (Saksa), Marchellon (Italia) ja Jessican (Australia). Joulujuhla oli rennompi kuin Sarnian juhla, jossa vaihtareita oli lähemmäs kolmekymmentä. Montrealin joulujuhla oli samalla myös Pian ja Marchellon synttärit ja jäätiin sinne yöksi.

Sunnuntaina suuntasimme takaisin Montrealiin. Kävimme st. Josephin kirkossa ja Mount Royalilla. Kirkko oli tosi hieno ja oli kyllä hieno fiilis mennä vapaaehtoisesti ilman vanhempien käskyä katsomaan kirkkoa nähtävyytenä. Mount Royal on vuori (enemmänkin mäki) jonne kipusimme katsomaan näköalaa. Siellä oli paljon tavipuuhamahdollisuuksia, kuten hiihtoa, luistelua ja pulkkailua. Harmi ettei ollut aikaa tai välineitä talviurheilulle.

Danika, Minä, Erika, Vera ja kirkko

Montreal yläilmoista

Maanantaina menimme katsomaan olympiastadionia, joka olikin suljettu. Illalla suuntasimme Bell Centreen katsomaan Suomi-Kanada jääkiekko-ottelua. Olimme tietenkin tosi innoissamme, olihan tämä peli koko matkan idea. Suureksi harmiksemme Kanada teki maalin jo ensimmäisen 11 sekunnin kohdalla ja sen jälkeen toisen heti perään. Ensimmäinen erä päättyi 4-0 Kanadalle. Tokassa ja kolmannessa erässä Suomi paransi huomattavasti, mutta lopputulos oli silti surullinen: 5-0 Kanadalle. No eipä oikein voi muuta toivoa kuin että Suomen joukkue parantaa pelaamistaan ennen oikean kisan alkua.

Suomifanit Vilja ja Erika

Bell Centre oli kaksi kertaa isompi kuin Sarnian areena

Kanadan ja Suomen u20 maajoukkueet

Tiistaina matkasimme Erikan kanssa takaisin kotiin. Torontossa meillä oli kolmen tunnin vaihtoaika joten käytiin pienellä kierroksella Chinatownissa. Yhteensä kymmenen tunnin junamatka sujui tosi nopeasti ja kotiin tultuani yllätin perheeni täysin: jostain syystä he odottivat minun tulevan kotiin vasta seuraavana päivänä. Taisin kuitenkin (toivottavasti) olla iloinen yllätys!

Montrealin matka oli kokonaisuudessaan varmasti yksi parhaista kokemuksistani täällä. Hyvää seuraa, kivaa ohjelmaa ja tajuaminen siitä miten ihana paikka Petrolia onkaan elää <3

My very first wrestling tournament

OnetwothreePAM! Varmasti jokainen painija tietää että kun coach on opettanut liikkeen ja sanoo "onetwothree" niin silloin kuuluu pamauttaa kädet lattiaan ja alkaa treenata. Tänään onetwothreePAM kajahti reilusti kovempaa kun treeneissä - meiän koululla järjestettiin koulujen välinen painiturnaus. En osaa yhtään sanoa montako koulua tai painijaa oli mukana, mutta paljon niitä oli.

Painijat oli etukäteen punnittu ja jaettu painoluokkiin. Ekan vuoden painijat paini keskenään ja kokeneemmat keskenään. Tosi monissa painoluokissa oli vaan 3-5 henkilöä, ja joitain oli jouduttu siirtämään eri painoluokkiin sen takia, ettei samanpainoisia ollut tarpeeksi. Mun painoluokassa oli yksi tyttö mun oman koulun joukkueesta ja toinen tyttö, joka ei kyllä ollut ekan vuoden painija.

Meiän koulun liikkasaliin oli laitettu kolme mattoa ja katsomot oli tietysti vedetty esiin. Vaikka yksi painimatsi kestää maksimissaan vain 4 minuuttia ja painimatseja oli koko aika käynnissä, oli päivä lähinnä pelkkää odottelua. Kaikki joukkuetoverit olivat tosi kannustavia ja Erikakin tuli katsomaan mua niin ei se odottelu oikeastaan haitannut. Olin tosi nervous ja musta tuntu etten tiiä yhtään mitä oon tekemässä.

Ennen mun matseja mun painoluokassa olevat tytöt painivat vastakkain. No, kuinkas ollakkaan se ei-ensimmäisen-vuoden-painija voitti mun joukkuetoverin alle kymmenessä sekunnissa. Ei oikeen lisännyt mun itseluottamusta ja kuten varmaan arvata saattaa niin minäkin hävisin matsin häntä vastaan. Heti matsin alussa se tyttö heitti mut jotenkin sen olan yli ja jotenkin huonon näköisesti siinä kävi, koska matsi keskeytettiin ja multa tultiin varmistamaan että mun niska ei ole rikki. No mitään vakavampaa siinä ei käynyt ja jatkoin matsin loppuun, kaksi kertaa estämällä häviämisen ja sitten selätyteksi joutuen. Matsin jälkeen mulla oli semmonen fiilis että mut ois pistetty muovipussiin ja litistetty joka suunnasta, mutta henkisesti tosi hyvä olo! Tietenkin hävisin ja olisi ollut kiva voittaa, mutta mulla vaan ei tosiaan ollut mitään mahollisuuksia sitä tyttöä vastaan. Ja selvisin kuitenkin yllättävän pitkään!

Minä ja propainija just ennen kun lensin ympäri

Kiitos Erikalle kuvista!

Seuraavaksi painin sitten omaa joukkuekaveriani vastaan, mikä ei ollut yhtään kivaa, varsinkaan kun me oltiin juuri toissapäivänä työskennelty pareina! Sen ottelun voitin pisteillä 12-2 ja tosiaan tajusin että pitää alkaa keskittyä enemmän tekniikan harjoitteluun.

Loppuenlopuksi turnauksesta jäi tosi hyvä fiilis. Tunnuin saavan lisää motivaatiota treenaamiseen ja oli kiva päästä oikeasti kokeilemaan taitoja! Tää on tosiaan jotain uutta, oikeestaan ennen cross countrya en ollut kilpaillut missään urheilulajissa. Baletti oli pelkkää esiintymistä, paini on pelkkää kilpailua. Irvistelyä ja pelottavalta näyttämistä. Paini on myös opettanut mulle tosi paljon sitä "ei kipuu ei hyötyy"-liikunta-asennetta. Se jos joku potkasee sua päähän tai heittää sut maahan, ei se oikeesti satu kun hetken. Ja mitä väliä jos sattuu kun se ei oo vakavaa. Mustelmat jaloissa on ihan harmittomia. Oon myös kokenut sen pisteen kun tekee jotain niin täysillä että maistaa oksennuksen suussa. Oon oppinut että baletti tosiaan toimii hyvänä pohjana monelle lajille. Vaikka "You look a fucking ballerina" niin hyvästä kunnosta, notkeudesta ja plien käytöstä ei ikinä voi olla haittaa.

Hopeeeioohäpee - koska mun painoluokassa oli vaan
kolme tyttöä niin me kaikki saatiin mitalit

BIRTHDAY & WAITING FOR CHRISTMAS

Perjantaina oli mun synttärit, ja oli yksi parhaista päivistä täällä ollessa. Aamulla herätessäni puhelin oli täynnä suomikavereiden ja sukulaisten synttärionnitteluja. Tietenkin oletin että mun synttärit muistetaan, mutta yllätyin silti onnittelujen määrästä! Parasta oli saada Paljon onnea vaan -videotervehdys Kalliosta <3 Koulussa onnitteluja satoi pitkin päivää, ja enkuntunnilla mun luokka lauloi mulle Happy Birthday. Sain opettajalta suklaapatukan ja kaksi poikaa juoksivat Tim Hortonsiin hakemaan Timbitsejä luokalle tarjottavaksi. Hetken päästä pojat palasivat mukanaan 50 timbits laatikko luokalle ja 10 timbitsin laatikko mulle. Sen lisäksi mun kaveri Jenna oli leiponut brownieita luokalle tarjottavaksi.

Koulun jälkeen Erika tuli meille yökylään ja aiottiin leipoa mulle synttärikakku. Mun isä kuitenki sanoi että nyt on tosi huono hetki aiheuttaa sotkua keittiöön joten jätettiin kakun leipominen illaksi. Kuudelta menimme keskustaan katsomaan "Light Celebration"ia, joka oli tapahtuma jossa kaupungin jouluvalot sytytettiin. Tapahtuma oli kokonaan ilmainen sisäänpääsystä tarjottavaan ruokaan. Olimme siellä siis Erikan ja mun pikkusiskon Telsien kanssa, kunnes kaikki muutkin Petrolian vaihtarit saapuivat. Vietimme illan yhdessä Telsien ja vaihtareitten kanssa. Tapahtuman loputtua Tristan tuli hakemaan mut, Erikan ja Telsien kotiin. Kotiin tultuani mun isä pyysi mua sammuttamaan autotallin valot ja "HAPPY BIRTHDAYYYY!!!"

Autotalli oli koristeltu ja pöytä täynnä herkkuja ja kaikki mun vaihtarikaverit oli autotallissa oottamassa mua! Tristan oli järkännyt kaiken salaa ja en ollut arvannut mitään. Hehkutan mun perhettä varmaan joka postauksessa, mut ne on vaan niin loistavia! Ilta oli tosi hauska ja täydellinen lopetus synttäripäivälle.

 

Lauantai meni koko päivä valmistellessa ja ollessa Sarnian jouluparaatissa. Aamulla menimme auttamaan rekkojen (niinkun rekka ilman sitä laatikkojuttua, mikskä sitä kutsutaan? lava-auto?) koristelussa ja illalla olimme paraatissa mukana. Minä ja Tristan oltiin lelusotilaita, Telsie oli nukke, äiti oli lahjapaketti ja isä oli leijona. Kuvia mulla ei oo yhtään koska niitä ei esiintyjänä oikein pääse ottamaan.

Sunnuntai oli perhepäivä. Koristelimme kuusen sini-hopeiseksi (suomen värit!), kuuntelimme joululauluja ja rakensimme piparitalon. Piparitalon rakentaminen oli valmiin piparitalosetin kasaan liimaaminen ja koristelu - pakko sanoa että tykkään enemmän kun talo rakennetaan ihan itse tehdystä taikinasta lähtien itse. No, maassa maan tavalla ja perheessä perheen tavoilla.

Ylipäätään täällä joulun odotus on jo näkyvissä tosi paljon: pihat on täynnä jouluvaloja ja joulupukkeja ja lumiukkoja ja muita jouluisia juttuja. Lunta ei vielä ole, mutta loppuviikoksi on luvattu pakkasta, jee!

Three months

Kolme kuukautta täällä tuli tänään täyteen! Sen kunniaksi käytin ekaa kertaa lennon jälkeen YFUn sinistä lentopaitaa ja söin kakkua aamupalaksi. Ja syön huomenna lisää kakkua koska on silloin on mun synttärit!!!

Viime viikolla söin neljä kertaa pizzaa. Sen tajutessani päätin eläväni terveellisesti synttäreihin asti, eli neljä päivää. No arvatkaapa vaan onnistuiko se? Ei. Tää on oikeesti ihan kauhistuttavaa miten vaikeeta terveellisesti syöminen täällä on. En oo vielä kuitenkaan lihonut mihinkään sumopainijamittoihin ja hyvä niin.

Noniin, nyt asiaan: mitä tässä kolmessa kuukaudessa on tapahtunut?

- Oon saanut uuden perheen joka on mulle ihan älyttömän tärkeä ja rakas

- Oon ollut koulun cross country teamissa ja menestynyt ihan hyvin koulujen välisissä kisoissa

- Oon kokeillut kuoroa ja kirkon youth clubia

- Oon lopettanut baletin ja aloittanut potkunyrkkeilyn

 (c) Maygin Evans                                                           From Ballet...                                                                                       

To Kickboxing

- Oon liittynyt koulun painijoukkueeseen

- Oon skypettänyt mun suomiperheelle 3 kertaa

- Oon skypettänyt kavereille vähän enemmän

- Oon ikävöinyt ruisleipää ja julkista liikennettä

- Oon viettänyt kunnon halloweenia

- Oon kaivertanut kurpitsan

- Oon syönyt pizzaa enemmän kuin koskaan

- Oon syönyt maapähkinävoita ja vaahterasiirappia tosi paljon

- Oon tutustunut paahdettaviin pakastevohveleihin

- Oon tutustunut vaihtareihin Ranskasta, Chilestä, Australiasta, Saksasta, Unkarista, Equadorista,
Alankomaista, Espanjasta...

- Oon saanut kanadalaisia kavereita

- Oon unohtanut kokonaan venäjän, ruotsin ja ranskan kielet

- Oon oppinut englantia ja unohtanut kokonaan että olin huono enkussa

- Saanut koko luokan parhaan arvosanan native studies englannista

- Oon käyttänyt tekstiviestejä enemmän kun mun koko elämän aikana yhteensä

- Oon kattonut jääkiekkopelejä viikoittain

- Oon kuunnellut suomalaista musiikkia

- Oon alkanut käyttää suomalaisia sanontoja

- Oon opettanut suomalaisia kirosanoja luokkatovereille

- Oon syöttänyt salmiakkia kanadalaisille

- Oon alkanut arvostamaan entistä enemmän suomalaista koulutussysteemiä ja ilmaista kouluruokaa

- Oon oppinut Kanadan kansallislaulun

- Oon oppinut muistamaan fysiikan lyhenteitä (koska englanniksi ne käy järkeen!)

- Oon ollut superonnellinen ihan pikkujutuista

- Oon maistanut vaahtera-pekonipopcorneja

- Oon saanut itselleni kodin ja perheen ikuisiksi ajoiksi <3 (paitsi että meiän talo myytiin just viimeviikolla ja uutta ei oo löydetty, joten kodittomuus voi odottaa helmikuussa hahahaha)