Kuulumisia

Mitä mulle kuuluu? Tällä hetkellä tosi hyvää! Tulin juuri kickboxing-treeneistä ja tänään on suunnitelmana shoppailua Sarniassa ja sen jälkeen kaverilla uimista! Eilen mulla oli balettitreenit ja sen jälkeen olin mun kaverilla. Mun kaverin vanhemmat vei meidät syömään ja koko päivä oli loistava! Mulla on vihdoin muutama hyvä kanadalainen kaveri ja oon syöny lounasta uusien ihmisten kanssa. Vaihterit on edelleen mun läheisiä kavereita mut oon nyt alkanut yrittää irrottautua niistä. Ei sillä että ne olis inhottavia tai mitään, mut niin kun mun host-äiti sano niin parempi elää normielämää kanadalaiten kavereiden kanssa ja pitää vaihtaritapaamiset spesiaalijuttuna. Ja tietysti kanadakavereissa on se hyvä puoli et niillä saattaa olla ajokortti!

Halloween on kohta (viikon päästä!), ja todennäköisesti seuraava postaus kertoo siitä enemmän. Halloweenin lähestymisen näkee jo kaikkialla. Ihmisillä on talojensa edessä halloween-koristeita: luurankoja, kurpitsoja, kummituksia... Yhellä mun naapurilla on koko etupiha täynnä ihmispatsaita! Aika lähellä täällä järjestetään Reapers Realm -niminen tapahtuma, jossa käytiin vaihtarikavereitten kanssa viime perjantaina. Lippu maksoi 25 dollaria, ja sillä pääsi bussiajelulle ja käymään kummitustaloissa. Bussiajelu tapahtui katottomassa koulubussissa, joka ajoi reitin metsässä. Matkan varrella oli "pelottavia" kuvaelmia ja hahmoja, ja sen lisäksi hirviöiksi pukeutuneita näyttelijöitä hyppi bussin kyytin ja säikäytteli ja pelotteli matkustajia. Kummitustalot perustuivat myös näyttelijöiden säikäyttelyihin ja pelotteluihin.

Viime viikolla me saatiin koulussa vähänniinkuin todistukset, jossa oli prosenttimääriä palautetuista töistä ja suorituksista yms. Mun kokonaisproentit kaikissa aineissa oli 70-80%, eli ihan ookoo. Pakko myöntää että olin aluks vähän pettynyt mun numeroihin, kun koulu on ollut niin helppoa, mutta toisaalta luokan keskiarvokaan ei ollut kummoinen missään aineessa.

Viimenen uutinen mun elämästä: Mun lipaston laatikossa kävi hiiri. Mulla oli siellä lentomatkasta jääneet riisikakut ja sit suomesta tuotua suklaata ja salmiakkia. Perjantaina avatessani laatikon näin että riisikakkupaketti oli kumollaan ja riisikakut oli nakerreltu. Ja mun suklaalevy oli kans nakerreltu. Aloin heti miettiä et onks meiän koira voinu päästä avaamaan laatikon tai jotain ja sit näin hiirenkakkaa hyi. Sanoin heti mun host-isälle ja se oli sillee joo se on hiiri älä pelkää. Sit me laitettiin hiirenloukku sinne ja se hiiri kuoli. RIP.

Homecoming & Thanksgiving

Viime viikolla meiän koululla oli homecomig-päivä, joka on tavallaan koulun hengen päivä. Kaikki pukeutuivat koulun väreihin (punainen ja valkoinen) ja päiväksi oli järjestetty ohjelmaa.

Aamutunneilla kaikki luokat tekivät LCCVI-julisteet, joilla koulu koristeltiin. Mun liikkaryhmän kanssa päätettiin tehdä meiän julisteeseen jalanjälkiä sormiväreillä. Julisteen tekeminen oli tosi hauskaa ja sormiväreillä sotkeminen taiteilu oli superkivaa! Tokalla tunnilla kuvattiin homecoming-video ja sen jälkeen menimme kaikki koulun liikkasaliin. Liikkasalissa esiteltiin koulun kaikki urheilujoukkueet, katsottiin haastatteluja "Miksi olet ylpeä koulustamme?" ja katsoimme tekemämme videon. School spirit päivänä täytyisi iloita täysillä ja olla ylpeitä omasta koulusta, mutta pakko myöntää, että silloin ikävöin Kalliota ihan kunnolla. Kalliolaisia lyhytelokuvia (vrt. homecoming-videoon) ja kalliolaisten huutoa päivänavauksissa, joka on kovaäänisempää kuin Lancereiden huuto vaikka siihen kuinka kannustettaisiin.

Päivän päätteeksi oli jalkapallopeli (eli american football), jota menimme katsomaan. Peli oli toooosi tylsä, joten  käytin ajan tutustumalla uusiin ihmisiin, ja lopulta karkasimme pelistä kesken kaiken ulos syömään. Homecoming päivä oli kokonaisuudessaan tosi kiva kokemus!

Tämän viikon maanantaina oli thanksgiving-päivä, joka siis on päivä jolloin ei ole koulua tai töitä ja juhlitaan vuoden satoa. Meillä oli siis pitkä viikonloppu, ja menimme perheeni kanssa leirintäalueelle Bayfieldiin. Siellä oi myös paljon sukulaisia ja perhetuttuja, joiden kanssa vietimme thaksgiving viikonlopun.

Lauantaina meillä oli hieno illallinen yhdessä kaikkien sukulaisten ja ystävien kanssa. Ruokana oli täytettyä kalkkunaa, tavallista kalkkunaa, perunamuussia, papuja, kasviksia, pastaa... Tuli ihan mieleen jouluateria! Pääsin myös kaivertamaan ekan kurpitsan mun elämässä! Muuten viikonloppu olikin aika mitääntapahtumaton, pelailin korttia sukulaismummojen kanssa enkä oikeen tehnyt mitään.

Last few weeks

Nyt on ollut pari viikkoa hiljaista täällä blogin puolella - on the other hand mun elämä on ollut kaikkea muuta kuin hiljaista. Oon nyt ollut puoltoista kuukautta täällä, ja nyt vihdoin alan olla siinä pisteessä ettei uusia asioita kohtaa joka päivä. Kielitaito on parantunut huomattavasti, ja uusia sanoja oppii päivittäin! Oon huomannut Erikan kanssa jutellessa, etten enään edes kiinnitä huomiota siihen, puhunko englantia vai suomea. Yleensä me puhutaan kuitenkin englantia, koska muita ärsyttää kun ne ei ymmärrä suomea. Mut toisaalta tosi monet on yllättävän kiinnostuneita kuulemaan miltä suomi kuulostaa.

Viimeisen parin viikon aikana oon käynyt kattomassa aika paljon jääkiekkopelejä. Täällä jääkiekkopelien idea on enemmänkin hang out kavereiden kanssa kuin itse pelin seuraaminen. Etenkin talvella nuoriso kuulemma tapaa toisiaan jääkiekkopeleissä. Petroliassa on pieni jäähalli, jossa mun siskon poikaystävän jääkiekkojoukkueella on pelejä lähes viikottain. Petroliassa pelattavat pelit on nuorisojoukkueiden pelejä, jos haluaa nähdä ammattimaisempaa peliä on suunnattava Sarniaan. Täällä pelattavat pelit ovat joko ilmaisia tai 5 dollaria opiskelijalta, joten pelien katsominen on halpaa puuhaa. Sarnian joukkue Sarnia Sting on tosi tasokas ja pelit siellä maksaa noin 20 dollaria.

Petrolian pieni jääkylmä jäähalli

Sarnia Sting vs Something

Koulussa mulla ei mee enää niin loistavasti kuin aluksi - musta on tullut paljon laiskempi koulujuttujen suhteen. Mulla on täksi viikonlopuksi ties kuinka paljon läksyjä ja kokeeseenlukua, mutta niiden tekemiseen ei oikein huvita löytää aikaa. Toisaalta lievä rappioituminen koulun suhteen on ihan hyvä juttu, kun se johtuu muuten aktiivisesta elämästä. Cross country vie multa tosi paljon aikaa, koska meillä on treenit kolme kertaa viikossa ja kisat kerran viikossa. Ja kisat tarkoittaa puolikkaan koulupäivän lintsaamista, joten koulujuttuja kasaantuu näiltä päiviltä. Cross countryn lisäksi mulla on balettia kaksi kertaa viikossa. Myös kavereiden (oon vihdoin löytänyt kanadalaisia kavereita!) kanssa tulee vietettyä aikaa.

Mulla ei oo ollut vielä yhtään koti-ikävä (jos ruisleipä- ja kasvisikävää ei lasketa) ja muutenkin kaikki on mennyt tosi hyvin! Perheen kanssa sujuu edelleenkin tosi hyvin, harrastukset on kunnossa (mutta polvet eivät) ja kavereita on, joten elämä tosiaankin hymyilee!